Onni

Lämmin tuuli puhaltaa pehmeästi ylitsemme kuin aalto merenrantaan. Alkukesän auringon lempeät säteet loistavat kasvoilleni. Ihoa polttelee vähän, vaikka laitoin juuri aurinkorasvaa. Joka kesä nenänpääni ja poskeni palavat, mutta päätin, ettei tänä kesänä kävisi niin.

”Suu auki!”

Avaan myös silmäni. Olet ojentamassa minulle suurinta mansikkaa, jonka olen koskaan nähnyt. Se ei mahtuisi kokonaisena. Nauran ja haukkaan makeasta herkusta pienen palan. Makaan selälläni sinivalkoisella päiväpeitteellä pää sylissäsi. Päätimme lähteä viimeisistä kirjoituksista selviämisen juhlistamiseksi piknikille. Onneksi sää on hyvä. Koko viime viikon satoi armottomasti, mutta ainakin se motivoi pysymään oppikirjan äärellä.

Kaikkialla on vihreää ja kukoistavaa. Kevät ja kesä tulivat aikaisin. Kenties se johtuu ilmastonmuutoksesta, mutta en jaksa murehtia sitä nyt. Kaikki on kerrankin hyvin. Vähään aikaan ei tarvitsisi ottaa stressiä mistään. Kaupungin kiire ja melukaan eivät yllä tänne metsän keskelle piiloutuneelle pienelle niitylle. Löysin niityn lapsena leikkien lomassa. Siitä on tullut tärkeä paikka minulle, ja pääsin vihdoin näyttämään sen sinullekin nyt. Kaupunki on suunnitellut metsän paikalle rakennettavaksi kauppakeskuksen. Puunhakkuu alkaisi syksyllä, joten tämä on niityn viimeinen kesä.

Tunnen sormiesi seikkailevan hiusteni lomassa. Kylmät väreet kulkevat kehoni läpi kuin pienet sähköiskut, kun kosketat minua. Hymyilen. En ole koskaan tuntenut tällaista onnea. Utelias varis lähestyy eväskoriamme kiiltävin silmin. Nouset hätistelemään sitä pois, jottei se varastaisi palaakaan leipomistasi kroissanteista tai silli-sipulipiiraasta, ja tökkäät minua vahingossa silmään. Nauran kivunkyynelten läpi.

Toivon, että vietämme loppuelämämme yhdessä. Voimme käydä piknikillä joka kesä. Ja uimassa. Ja talvisin voimme makoilla koko joululoman vällyjen alla katsellen elokuvia. Leivot hyviä joulutorttuja ja pipareita, jotka voimme sitten koristella – sinä hyvin, minä vähän kömpelömmin. Haluan rakastaa sinua jokaisessa maassa ja hieroa selkääsi rankkojen työpäivien jälkeen. Tahdon kokea kanssasi elämän suuret tapahtumat ja nauttia pienistäkin asioista. Kuten aamukahvista ja iltateestä.

Tuijotan lumoutuneena ruskeisiin silmiisi, jotka kimmeltävät auringossa kuin meripihka tai hunaja, kun puhut innoissasi kissoista. Melkein unohdan kuunnella sanojesi sisältöä. Voisin jäädä tähän hetkeen ikuisesti. Muuttaa asumaan vehreiden lehtien havinan ja makeiden mansikkaleivosten keskelle, kirkkaansinisen taivaan alle. On hämmästyttävää, kuinka taivaalla ei ole ainuttakaan pilveä. Syömisen jälkeen voisimme pyöräillä uimaan, jottei olisi näin kuuma. Jos jaksamme valvoa, voimme katsella tähtiä. Sydämeni täyttää lämpö ja keveys, kun hymyilet. Kumarrut painamaan huulesi huulilleni.

Peppumiehen synty osa 6.

Haastattelimme koulun uskonnon ja psykologian opettajaa, Antti Mattilaa, joka kertoo muun muassa omista inttiajoistaan sekä yleissivistyksen ihanteesta.

• Minkä ikäinen olet?

“Minulla on tänä vuonna itse asiassa juhlavuosi. Täytin 60 vuotta. Olen syntynyt siis vuonna 1960.”

• Kerro vähän opiskelutaustastasi: Mitä kaikkea olet opiskellut? Missä? 

“Kävin kaikki kouluni Helsingissä. Aivan ensimmäisenä olin Lapinlahden kansakoulussa Kampissa. Sieltä pyrittiin oppikouluun ja pääsin Ressuun.”

1970-luvun alussa Helsingin Lyseona tunnettu poikakoulu oli kaikille Ressu Mattilan kertoman mukaan jo silloin, kun hän itse opiskeli siellä.  

“Ressun jälkeen menin Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Sain sieltä myös psykologian opettajan pätevyyden. Yliopistossa minulla oli sivuaineina psykologia ja filosofia. Lisäksi opiskelin tietysti kasvatustiedettä, kun luin opettajaksi.”

• Miksi valitsit juuri nämä aineet? 

“Olen ollut ihan pienestä asti kiinnostunut ihmisten erilaisista maailmankatsomuksista. Ihmettelin pikkupoikana aina sitä, miten voimme muka kaikki olla Aatamin ja Eevan jälkeläisiä. Tietysti myös uskonnot ja kaikki uskontoon liittyvät kysymykset olivat aina kiinnostavia. Yksi asia, josta pidin erityisesti, oli sosiaalietiikka, jota voi opiskella vain teologisessa tiedekunnassa. Siitäkin syystä valitsin teologian.”

• Minkälainen oli 20-vuotias Antti?  

“20-vuotias Antti oli juuri käynyt armeijan. Lähdin sinne suoraan kirjoitusten jälkeen. 20-vuotiaana olin siis jo ylioppilas ja opiskelin teologiaa.”

Kysyimme Mattilalta myös, missä hän oli armeijassa. Hän kertoi olleensa nyt jo lakkautetussa Vaasan rannikkopatteristossa keskiöupseerina eli laskentaryhmän johtajana.

• Miten päädyit opettajaksi? 

“Teologisesta tiedekunnasta valmistutaan yleensä joko kirkon tehtäviin tai opetustehtäviin. En ollut koskaan kovinkaan kiinnostunut kirkollisista tehtävistä, joten opettajan työ oli hyvin luonteva valinta. Valinta tehtiin opiskeluaikana. Silloin teologiselle alalle otettiin pari sataa ihmistä ja opiskelun ensimmäisenä talvena pyrittiin opettajakoulutusohjelmaan. Eli siis tiedekunnan sisällä piti pyrkiä opettajakoulutukseen ja pääsin sisään.”

Mattila kertoi, että opettajalinjalla valittiin sivuaineeksi historia tai psykologia. Itse hän valitsi psykologian, koska se kiinnosti enemmän. Lisäksi valintaan vaikutti se, että uskonnon ja psykologian yhdistelmä oli yleisempi, joten virkoja oli enemmän.

• Mikä on parasta opettajan työssä? 

Mattila kertoo, että parasta työssä on ollut vapaus tehdä työtä tietyistä raameista huolimatta. Hän pitää siitä, kun saa opettaa haluamallaan tavalla. Hän pitää myös siitä, että saa tehdä ratkaisuja työnsä sisällön ja materiaalien suhteen. Mattila nostaa esille, että pitää vuorovaikutuksesta luokassa, jos se toimii.

• Terveisiä Järvenpään lukion opiskelijoille? 

Mattila mietti terveisiään jonkin aikaa ja lopulta päätyi melko syvälliseen vastaukseen:

“On tärkeää pitää kiinni koululaitoksen perusperiaatteista ja yleissivistyksen ihanteesta. En pidä siitä, että ihmiset nähdään suorittavina koneina. Haluan, että ihmiset eivät suostuisi oravanpyörään ja pakkotahtisuuteen. Kun elämänvalintoja ei tehdä väkisin liian aikaisin, kaikki löytävät oman polkunsa ajallaan. Nuorena olemiseen kuuluu erilaisten polkujen kokeilu ja koulun ulkopuolinen elämä.”

“Yleissivistyksen ihanne on, että vaikutteita saa muualtakin kuin koulusta. Oma juttu on hyvä löytää, mutta ei ole tiettyä sääntöä sen löytämiseen. Itseään täytyy etsiä, ja milloin muulloin itseään etsisi kuin lukioaikana.” 

Kirjoittaneet Kata Savolainen ja Siiri Pitkänen

Järvenpään lukiosta valmistunut Lotta Åman kertoo Etelä-Koreassa opiskelusta.

Lotta Åman kävi Järvenpään lukion vuosina 2011-2014.

Lotta Åman on 24-vuotias suomalainen opiskelija Etelä-Koreassa. Hän on suorittanut kandidaatin tutkinnon Seijong-yliopistossa ja suorittaa parhaillaan maisterin tutkintoa kansainvälisestä kehitysyhteistyöstä Korea Universityssä. Åman on asunut Etelä-Koreassa Soulin kaupungissa vuodesta 2015 lähtien ja opintojen ohessa tehnyt käännöstöitä ja toiminut tulkkina, opettanut suomen kieltä ja ollut vuoden töissä suomalaisessa HEI Schools (Helsinki International Schools) -päiväkodissa.

Lukiossa Åman harrasti tanssia, jonka kautta hän tutustui K-poppiin ja myöhemmin kiinnostui siitä. Hän alkoi myös katsomaan korealaisia draamasarjoja. K-popin ja korealaisten sarjojen kautta Åmanissa heräsi kiinnostus Korean kulttuuriin ja kieleen, ja tämä kiinnostus säilyi, vaikka innostus K-poppiin ja korealaisiin sarjoihin väheni. Åman alkoi opiskelemaan korean kieltä ja myöhemmin kävi lomamatkalla Soulissa.

“Helsingissä oli ilmaisia korean kielen kursseja, ja lähdin kurssille kaverin painostuksesta, minkä jälkeen huomasin, että minähän olen hyvä tässä.”

Lukiosta valmistumisen jälkeen Åman ei ollut varma siitä, mitä hän aikoo tehdä. Hän kuitenkin piti korean kielen opiskelusta, joten hän päätti hakea Etelä-Koreaan yliopistoon.

“Googlailin Koreassa olevia yliopistoja ja päädyin hakemaan muutamaan niistä.”

Siitä alkoi puolen vuoden pituinen paperisota eli erilaisten tarvittavien hakupapereiden täyttäminen, edestakaisin soittelu, eri papereiden hakeminen peruskoulusta ja maistraatista, apostille-todistuksen hankkiminen, kaiken kääntäminen englanniksi ja lähettäminen Koreaan sekä varmistaminen yliopistolta, että kaikki tarvittavat paperit olivat saapuneet. Åmanin täytyi myös suorittaa kansainvälinen englannin kielen tasokoe.

Kun Åmanille varmistui yliopistopaikka, hänen piti seuraavaksi hankkia opiskelijaviisumi Koreaan muuttamista varten. Uuden paperisodan jälkeen Åmanille myönnettiin opiskelijaviisumi ja yliopistolta löytyi valmis opiskelija-asunto, joten jäljellä olivat enää vain tavaroiden pakkaaminen ja matkalle lähteminen. Yli yhdeksän tunnin pituisen lennon jälkeen Åman saapui Incheonin lentokentälle, josta matka jatkui bussilla Soulin kaupunkiin.

Soulin sijainti (lähde: Wikipedia.org)

Aloitettuaan opiskelun Åman järkyttyi opiskelun suuresta määrästä ja sen haastavuudesta.

“Koreassa opiskelu on hyvin matematiikkapainotteista. Ensimmäisen tunnin jälkeen soitin äidilleni ja kerroin, kuinka minun pitää tulla takaisin kotiin, koska en pysty millään pärjäämään tällä matematiikan tasolla, mutta pian huomasin, että täälläkin on monia, jotka eivät osanneet niitä asioita.”

Åman kertoo, kuinka lopulta ryhdistäytyi ja löysi oman tavan opiskella, ja siitä lähtien opiskelu on helpottunut huomattavasti. Oman opiskelutavan löytämisessä auttoivat paljon lukiossa opetetut menetelmät ja käytännöt. Koreassa oppilailla ei juuri ole tapana kysyä kysymyksiä professoreilta kesken tunnin, mutta kansainvälisten oppilaiden tapa kysyä on tervetullut.

“Itse opin puhumalla, joten kysymyksien esittäminen on ollut minulle tärkeää.”

Opiskelu ulkomailla ei kuitenkaan tule ilman laskua. Åmanin mukaan puolen vuoden koulumaksu voi olla noin 3000 euroa. Kelalta on mahdollista saada opintotukea, vaikka asuukin ulkomailla. Kelan tuki ei kuitenkaan Åmanin tapauksessa ole riittänyt kaikkeen, joten hän on joutunut itse maksamaan opiskelunsa. Vuokraa lukuun ottamatta eläminen Koreassa on hyvin halpaa. Tietenkin opintolainaa yhä tarvitaan, mutta Koreassa on silti halvempaa opiskella kuin Euroopassa yleensä on. Työllistyminen on myös helppoa, jos osaa kielen.

Åmanin mukaan Koreassa opiskelussa esiintyy vahvasti hierarkia ja virheille ei anneta paljoa tilaa. Opiskelu on hyvin akateemista, ja siihen kuuluu monien asioiden opettelu, paljon kokeita ja luentoja, kun taas työharjoittelu jää vähemmäksi. Åman huomauttaa, että kyseinen opiskelutyyli ei välttämättä sovi kaikille, joten mikäli haluaa lähteä ulkomaille opiskelemaan, on tärkeää ottaa selvää kyseisen maan koulutusjärjestelmästä.

“Opiskelu on hyvin yhteisöllistä, eli siihen kuuluu paljon sosiaalisia tapahtumia ja toimintoja. Minun pitää kunnioittaa ylemmällä vuosiluokalla olevia opiskelijoita, kun taas vanhemman opiskelijan tehtävä on olla esimerkkinä ja maksaa ruoka- ja juomakulut.”

Kaikki ei kuitenkaan ole ainoastaan opiskelua, sillä eri koulujen välillä on paljon akateemisia ja urheilullisia kilpailuja. Opiskelijaelämään kuuluu myös paljon yhteisöllistä juomista, erilaisia leikkejä ja “nuoruudesta nauttimista”. Lukiossa korealainen oppilas voi käyttää jopa 14 tuntia päivässä opiskeluun, minkä takia useilla elämä alkaa vasta yliopistossa.

Kaikki Koreassa ei kuitenkaan ole täydellistä. Åman kertoo törmänneensä monenlaisiin haasteisiin, joihin Suomessa tuskin törmäisi.

“Korea osaa olla erittäin kaunis, mutta sillä on myös paljon kehitettävää. Samalla kun pystyn nauttimaan nopeasta ja helposta elämästä, vanhoilliset sukupuoliasenteet verrattuna Suomeen rajoittavat sitä. Kungfutselaisuuden aatteet näkyvät vahvasti arjessa, niin hyvässä kuin huonossa. Kaikesta huolimatta olen Koreassa paljon onnellisempi kuin olin Suomessa.”

Niitä lukiolaisia, jotka harkitsevat jatko-opiskelua, Åman rohkaisee katsomaan Suomen ulkopuolelle. Jos hakee ulkomaille opiskelemaan, Åman suosittelee opettelemaan kyseisen maan kielen, vaikka koulu ei sitä vaatisi, koska kielitaito on ratkaisevassa asemassa työllistymisessä.

Tähän mennessä jokainen on varmasti kuullut jo koronaviruksesta, joka pyörii maailmalla. Kun kerran THL nyt suosittelee kasvomaskien käyttöä, ajattelin esitellä ja vertailla kasvomaskeja, jotka löytyvät itseltäni kotoa. Yritän listata parhaani mukaan, mistä maskit ovat ja paljonko ne maksoivat, kun ostimme ne.

Ensimmäisenä ovat Vetan uudelleenkäytettävät maskit. Ostimme seitsemän maskin setin, joka maksoi 37.50€. Mukana tuli kuusi eriväristä maskia ja yksi maski, jossa on kukkakuvio. Maskit on tehty kokonaan pellavasta. Maskit ovat ylipäätään hyviä, mutta tehokkuudesta en itse ole varma. Maski on varmasti paljon parempi kuin ei mitään, mutta jos tulee liian lähelle (sanoisin ehkä 10-15cm), pystyy tuntemaan hieman ilmaa maskin läpi, kun puhaltaa tosi kovaa. Naama kostuu, jos maskia pitää pitkän aikaa, muttei enempää kuin minkään muun maskin kanssa. Maskin kanssa hengitys onnistuu erittäin hyvin. 7/10

Näiden on pakko olla lempimaskimme. Ne ovat 3-kerroksiset maskit MUJIsta, mukana tuli kaksi maskia, ja ne maksoivat 9.95€. Maskin ulkoinen materiaali, joka koskee naamaa, on tehty puuvillasta. Maskin kanssa hengitys onnistuu ihan hyvin, eikä kosteus kerääntynyt liian paljoa sitä käyttäessä. Tykkään myös maskin ulkonäöstä ja koosta. Lempipuoli tämän maskin kanssa on, että sisällä on pieni alumiinin pala, jonka saa taitettua nenää vasten tiukasti. 10/10

Tämä on M.A.S.I.-kangasmaski, joka on ostettu Prismasta ja maksoi 9.95€. Materiaali on 50/50 polyesteri- ja puuvillasekoitus. Itse en ole käyttänyt sitä vielä, mutta se vaikuttaa ihan hyvältä. Kysyin äidiltäni, joka on käyttänyt maskia paljon, ja hän sanoi, ettei kosteutta keräänny liikaa ja että hengitys onnistuu ihan hyvin. Erityisen hyvää on, että korvalenkit pystyisi helposti irrottamaan tai vaihtamaan pidempiin halutessaan. 9/10

Tämä on varmasti joukon huonoin maski. Se on Lidlistä, ja kahden maskin setti maksoi 5.95€. Maskit ovat ihan hyväntuntuista materiaalia, mutta muoto ja istuvuus sekä suodattavuus ovat hyvin heikkoja. Näyttää, että maskit on tehty samalla koneella kuin sukat, ja ne istuvat naamalla oudosti. Materiaali päästää paljon ilmaa läpi eikä pysäyttäisi juuri mitään, jos itse yskäisisi se päällä. Tietenkin se on aina parempi kuin ei mitään, mutta omista vaihtoehdoistani nämä ovat aivan hätävaramaskeja, ja jos joutuisimme käyttämään niitä, niin yrittäisimme laittaa jotakin suodatusmateriaalia väliin. 2/10

Toinen lemppareistani on globe hope -maskit. Neljän maskin pakkausta, jossa on kaksi eri kokoa, ei enää myydä, mutta kun ostimme sen, se maksoi 50€. Ostimme maskit monta kuukautta sitten, ja olemme jo pesseet niitä monia kertoja, ja ne ovat yhä erittäin hyviä tehtävässään. S/M-koon korvalenkit olivat hieman tiukat, mutta kun ne vaihdettiin, maski istui hyvin. Maski on tehty Ahlstrom–Munksjön kuitukankaasta, ja se on päällystetty vintage-kankaalla. Hengitys onnistuu hyvin, mutta kosteus tykkää kerääntyä aika herkästi. 9/10

Joukon viimeinen uudelleenkäytettävä maski on Finlaysonin Muumimamma unelmoi -kangasmaski. Ostimme sen Prismasta, ja se maksoi 6.95€. Maskin puoli, joka koskee naamaa, on tehty kokonaan puuvillasta. Itse kokeilin sitä kerran, mutta maskissa on liikaa kangasta ja sen läpi oli hankala hengittää. Tosin varmasti maski ottaa kiinni kaikki pisarat samasta syystä. Nenän kohdalla on tiukempaa ompelua, jotta maski pysyisi naamassa paremmin. Maski kerää myös kosteutta naaman alueella jonkin verran. Kuvio on erittäin kiva. 7/10

Viimeisenä muttei vähäisimpänä klassinen kertakäyttömaski. Satuin ostamaan nämä maskit viime jouluna Amerikan matkalla, ja ne ovat olleet erityisen hyvä ostos. Maskit ovat Equate 20 kertakäyttömaskia Walmartista, ja ne maksoivat $2.97, kun ostimme ne. En ole käyttänyt niitä kovin paljoa, sillä ne on vähän kuin hätävaralla uudelleenkäytettävien rinnalla. Maskin kanssa hengitys onnistuu ihan hyvin. Kosteutta kerääntyy muttei erityisen paljoa. Minun on pakko ottaa yksi miinuspiste, koska tämä maski on vain kertakäyttöinen. 6/10

Eli suosittelisin erityisesti näistä MUJIn maskeja, M.A.S.I.-maskia ja Globe Hopen maskeja. Mikä vain on parempi kuin ei yhtään mikään. Oma maski suojaa toisia omilta pöpöiltä, ja toisen maski suojaa sinua. Pidä turvaväli, pese kädet, älä koske omaa naamaasi ja käytä maskia.

Peppumiehen synty osa 5.

Abien TJ100 nähtiin tänäkin vuonna, vaikka korona varmasti uhkasikin järjestämistä. Onneksi saimme kuitenkin myös tänä vuonna nähdä lukiomme opiskelijoiden lahjakkuutta ja rentoutua hetkeksi hauskojen ohjelmanumeroiden avulla, vaikka emme tyypilliseen tapaan areenalla. Tänä vuonna suuri osa opiskelijoista näki TJ100 juhlan luokistaan striimin kautta. 

Tänä vuonna juhlassa oli teemana 70-luku ja näimmekin monta esitystä aiheeseen liittyen. Ensimmäisenä kuitenkin abit pitivät jumppatuokion, jossa vaikutti olevan myös nykypäivän liikkeitä mukana. Mutta tätä seurasi ensimmäinen monesta musiikki esityksestä ja saimme ensimmäisen maistiaisen teemasta.  

Jumppaa ja musiikkia seurasi opettajien ja abien välinen musiikkivisa, jossa kilpailijat arvasit joukkueittain 70-luvun biisejä. Abeilla oli vastassa itsevarmat opettajat Juha Haapola, Emma Lager sekä Susanne Heinonen. Itsevarmuus ei kuitenkaan opettajia voittoon vienyt sillä tiukan kisan voittivat abit.  

Seuraavaksi näimme seuraavat useasta musiikki esityksestä ja eräs esiintyvistä abeista esitti hellyttävän toiveen, Hän toivoi normaali aikojen palaamista mahdollisimman pian. Musiikki esitys olikin aluksi haikea, mutta sai loppuun iloisen käänteen. 

Koko juhlan kuitenkin kruunasi Retro Asu kilpailu, jossa näimme yli 20 asua suoraan 70-luvulta. Muutamia mieleen jääneitä asuja olivat varmasti nahkainen kilpa-ajo asu, syvä v-kaulainen paita sekä alaspäin levenevät housut, jotka ovat varmasti jokaiselle tuttu 70-luvun kuvista. Kilpailun kuitenkin voitti kaikkien yllätykseksi eräs kolmesta tuomarista. 

Kokonaisuudessa TJ100 juhla toi koko lukion arkeen mukavan lyhyen tauon ja esitteli tämän vuoden ykkösille mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti TJ100 juhlan pirteä tunnelma jatkuu abeilla vielä kirjoitusten jälkeenkin.

Uusi lukuvuosi on Järvenpään lukiossa saatu alkaneeksi ja koronarajoitukset ovat näkyneet tapahtumien määrissä ja ylioppilaiden erikoistoimissa.

Uusi lukuvuosi aloitettiin tiistaina 11.8. hermostuneen odotuksen jälkeen. Koko kesän ajan oppilaat, opettajat ja koulun rehtori Marja-Liisa Lehtinen olivat seurailleet tilannettaa ja odottaneet, että tieto syksyn koulunaloituksesta saapuisi. Lukuvuosi kuitenkin on aloitettu lähiopetuksessa, joka on jakanut mielipiteitä opiskelijoiden ja heidän vanhempiensa kesken.

Lukuvuoden aloitus on kaikesta huolimatta meille Järjessä mukava juttu, koska tämä antaa meille mahdollisuuksia jatkaa kaappiin säilytykseen piilotettuja projekteja. Pienenä alkupalana voimme muun muassa paljastaa, että podcastit ovat työryhmän checklistin tärkeänä ideana ja kehityksen kohteena tälle vuodelle.

Järjen väki myös muistuttaa, että kannattaa seurata THL:n informointia ja suosituksia koronarajoituksia koskien.

Tiistaina 3.3. Järvenpään lukion biologian 2. kurssin opiskelijoille oli tarjolla lyhytmuotoinen vierailu Viikin jätevedenpuhdistamolle. Vierailun aikana pääasiassa 1. vuoden opiskelijoista koostuvalle ryhmälle kerrottiin vedenpuhdistamisesta ja heille esiteltiin myös vedenpuhdistamisen eri vaiheet yksityiskohtaisesti laitoksen uumenissa. Ennen itse laitokseen pääsyä, opiskelijoille pidettiin lyhyt teoreettinen luento siitä, miten jätevesi päätyy Viikkiin, kuinka monen kunnan jätevedet Viikissä hoidetaan ja minne puhdistettu vesi päätyy. 

Maanalaiseen tunneliverkostoon päästyään, joutuivat jotkin oppilaat pidättämään hengitystään nenään käyvän lemun takia. Rohkeimmat kulkivat ongelmitta altaalta toiselle, mutta olosuhteista vähiten nauttivia koeteltiin toinen toistaan vahvempiaromisella huoneella. 

Jätevedenpuhdistamon lisäksi, maanantaina 9.3. kouluun tuli käymään vierailevaksi tähdeksi alun perin Helsingistä kotoisin oleva ammattiluontokuvaaja ja toimittaja/tietokirjailija Tea Karvinen. Tällä luennolla koulun luma-linjan opiskelijoita ja muita vapaaehtoisia pääsi kuulemaan Suomen kansallispuistoista. Esitys perustui Karvisen julkaisemaan kirjaan Kansallispuistot – maamme luonnon helmet, joka on julkaistu vuonna 2017 Suomen 100. Vuoden kunniaksi. Luennolla opiskelijat pääsivät kuulemaan lisää myös siitä, mitä kirjan julkaisun jälkeen on saatu aikaan. 

Luennon aikana Karvinen jakoi kuvausretkien kokemuksiaan ja tarinoitaan sekä kertoi siitä, miten dronella kuvaamisesta oli tullut mielenkiintoista puuhaa. Lukuisia luontoilmiöitä ensilumista, pohjoisen revontuliin esiteltiin kuvasarjassa, jota pystyi vain ihailemaan. Kuvasarja koostui monista erilaisista kuvista, monista eri Suomen kansallispuistoista ja ei ole epäilystäkään, että tämä oli vain pintaraapaisu Karvisen aikaansaamasta työstä. 

Luennon lopussa Yleisölle näytettiin noin 12 minuutin pituinen video, johon oli koottu Karvisen ottamia kuvia ja videoita eri vuodenajoilta, eri ympäristöistä, eläimistä ja paikoista, joihin Karvinen on vaeltanut kuvaamaan. 

Luennon jälkeen, kun Karviselle annettiin vapaa sana kertoa jotain, mitä hän haluaisi jakaa lehden lukijoille, totesi hän, että ihmisten tulisi vaeltaa metsissä rohkeammin. Olemme nimittäin liian riippuvaisia merkityistä poluista, mutta jos poikkeaisimme syvemmälle metsään, saatamme löytää sieltä jotain meille itselle tärkeää, jolloin halumme suojella luontoa ja ympäristöä kasvaisi. Karvinen myös painotti, että Suomen luonnossa ei ole mitään pelättävää, ja että “Suomessa et kuitenkaan törmää leijonaan, kuten Afrikassa” hän naureskeli.