Järkikuvia 30/vko 17

Peppumiehen synty osa 4




Etäopetuksen monet huolet

Opiskelijoiden eri mielipiteitä on pyörinyt etäopetuksen alettua ja nyt ne ovat alkaneet leviämään yhä useamman korville 

Järvenpään lukiolaisilla etäopetuksen arki alkoi samoihin aikoihin, kuin suurimmalla osalla muista Suomen toisen asteen opetuslaitoksissa ja jatkuu edelleen. Muutaman viikon jälkeen oppilaat, opettajat ja huoltajat ovat päässeet tuntumaan siitä millaista arki on nyt, kun nuoret viettävät suurimman osan päivästään videopalaverissä ja nauhoitettuja luentoja katsellen. On päivän selvää, että etäopiskelu jakaa monia mielipiteitä, aivan kuten kaikki muukin opiskeluun liittyvä päätöksenteko, mutta tällä kertaa kyseessä on tapaus, jossa päättäjillä ei ollut paljon vaihtoehtoja. 

Uuden jakson aloitus tuotti paljon erilaisia huolia ja jännitystä oppilaissa ja opettajissa. Monet opettajat esimerkiksi joutuivat suunnittelemaan kurssinsa hyvin eri tavalla opetettavaksi, kuin mitä oli tarkoitus, osa opettajista joutuivat perumaan kursseihin kuuluvia vierailuja, ja osa on joutunut opettelemaan täysin uuden tavan opettaa, jossa teknisiltä ongelmilta ei selvitä. Oppilaiden kohdalla etäopetus ei ensisilmäyksellä näytä normaalia haastavammalta, mutta karu totuus on se, miten merkittävä osuus koulun opiskelijoista ovat nykyisissä oloissa pulassa koulutöidensä kanssa ja ovat sitä mieltä, että heillä ei aika riitä kaikkiin palautusaikatauluihin tai muiden noudattamiseen. Tästä toinen ääripää on oppilaat, joilla on “käynyt hyvä tuuri” oppiaineidensa suhteen, jolloin heidän oppiaineensa ovat joko opetustyylin, palautusaikojen tai muiden kurssivaatimusten takia huomattavasti helpommat kuin muilla, jolloin oppilaiden ajankäytölle on kasvanut suuria eroja. Tämä ei ole opettajien syy, mutta oppilaillakaan ei ole asian eteen paljoa tehtävissä. Jotkin aineet sattuvat vaatimaan enemmän työtä kuin toiset, jonka takia ollaan pisteessä, missä oppilaalle helposta aineesta on saattanut tulla jakson vaikein. Nykyistä tilannetta voisi verrata ihan tavalliseen koulunkäyntiin, jossa motivoituneemmat ja tunnollisemmat oppilaat noudattavat aikatauluja ongelmitta ja saavat aikaiseksi kaiken pyydettävän, mutta se ei ole reilua. Nykyisessä tilanteessa myös lahjakkaat opiskelijat ovat olleet vaikeuksissa, kun opettaja ei oppitunnin aikana ole aina samalla tavalla saatavilla, jolloin jo koulussa oppitunnilla, jos oppilas ei uskalla pyytää apua, on se joillekin mahdotonta etäällä Wilma-viestinkään turvin.  

Nopeaan kommunikaatioon ei ole välttämättä helppoa ratkaisua, mutta useat opiskelijat ovat ehdottaneet ja kehottaneet opettajia vaihtamaan Discord-sovellukseen paremman ja helpomman kommunikoinnin saamiseksi, sekä ryhmälle, että yksityisenä viestinä. Oppilaat ovat vedonneet myös Discordin käyttöön sillä kannalla, että monet koulun opiskelijat käyttävät sitä aktiivisesti päivittäin myös vapaa-ajan aktiviteetteihin, eikä vain opiskeluun, jolloin heillä on useampi asiaa samassa paikassa. Mutta nopea kommunikaatio ei riitä kaikkeen. Esimerkiksi aikaisemmin mainittu vaikeus noudattaa aikatauluja on asia, mihin pitäisi löytyä oma ratkaisunsa. Jos opiskelijalla ei ole aikaa ja mahdollisuutta noudattaa kaikkia aikatauluja, tulisi tällä olla mahdollisuus keskustella opettajan kanssa erityistapauksista. Tällaiset ovat olleet niitä asioita, joihin opiskelijat ovat vedonneet etäopiskelun aikana. 

Etäopetukseen liittyvissä tutkimuksissa on huomattu, että koulussa sosiaalisen selviytymisen alaiset oppilaat ovat nostattaneet tasoaan keskiarvolta huomattavasti etäopetuksen aikana loputtoman työrauhan ja tyhjän tilan tarjoaman itsenäisen työskentelyn ansiosta. Tämä fakta tosin katoaa nopeasti näkyvistä opiskelijoiden palautteen alle, kun opiskelijoiden tyytyväisyyttä pidetään tärkeämpänä asiana ja ihan hyvästä syystä. Monet nuoret ovat sanoneet kärsivänsä alakuloisuudesta ja masennuksesta etäopetuksen aikana, joka on asettanut koko maailman hankalaan pisteeseen, mistä pois pääseminen tulee viemään aikaa, ja vain aika kertoo, kuinka paljon. 

Etäopetus on tuonut siis oman määränsä mansikkaa, mutta enemmistöä näyttäisi palvelevan paluu takaisin kouluun lähiopetukseen. Tässä kohtaa virallista lausuntoa asiasta ei ole vielä tullut, mutta opettajat ovat jo suunnitelleet, että vuoden viimeinen jakso tullaan käymään loppuun kotioloissa. 




Janne Heikkinen – kananmuna?

Sanni Tabell

”Sinä
et tule ikinä oppimaan kiinaa”, Heikkiselle sanottiin. Nyt hän opettaa kiinaa
Järvenpään lukiossa sekä monissa muissa kouluissa asuttuaan Kiinassa.

Janne Heikkinen opettaa kiinaa koulussamme.

Kuka?

  • Opettanut kiinaa Järvenpään
    lukiossa vuodesta 2010
  • Asunut Kiinassa
    2000–2005
  • Opiskeli aikuiskasvatustiedettä
    Turun yliopistossa ja kiinaa Zhejiangin yliopistossa
  • Kiinalainen
    lempiruoka: sichuanilainen hot pot -pataruoka (huoguo)
  • Palkittu Järvenpään kansalaisopiston
    vuoden opettajaksi 2019

Janne
Heikkinen ei ollut vielä lukiossa innokas opiskelija. Opiskelu alkoi kiinnostaa
25-vuotiaana armeijan ja muutaman työvuoden jälkeen. Englannin kieli kuitenkin
kiinnosti aina, ja Heikkinen panostikin siihen paljon. Hänen näkemyksensä oli
jo nuorena se, että olisi mukavaa opettaa osaamaansa kieltä muille. Oli siis
luonnollinen päätös hakeutua opettajaksi. Heikkinen opettaa yhä kiinan ohella
englantia. Hänen kursseilleen voi hakeutua Järvenpään kansalaisopistoon.
Kansalaisopistossa on myös Heikkisen kiinankursseja. On kiinnostavaa, miten Heikkinen
on päätynyt niin erikoisen kielen opettajaksi.

”Aloitin
kiinan opiskelun vuonna 1995. Opiskelu lähti ihan harrastuspohjalta. Ajattelin,
että tämä saattaisi olla eksoottinen ja mielenkiintoinen kieli. Kaveri
”rohkaisi” minua sanomalla: ”Sinä et tule ikinä oppimaan tuota kieltä.” Nousi
ajatus, että haluan näyttää tälle kaverille.”

Heikkinen
haki systemaattisesti kurssilta kurssille ja kävi kaikki mahdolliset kiinan
kurssit. Hän huomasi, ettei kiinan oppiminen olekaan niin mahdotonta kuin
hänelle oli sanottu. Heikkinen kuvailee sen olevan kuin mikä tahansa muukin
kieli, johon ensin mennään sisään, jonka alkeet harjoitellaan ja jota
pikkuhiljaa harjoitellaan lisää. Kiinan kurssit kuitenkin loppuivat kesken,
vaikka halua opiskella lisää olisi kuitenkin ollut.

”Senhetkinen
kiinanopettajani, joka on itsekin kiinalainen, jutteli asiasta kanssani. Hän
sanoi, että jos oikeasti haluaisin opiskella ja oppia kiinaa lisää, kannattaisi
harkita Kiinaan muuttamista – edes vuodeksi.”

Heikkinen
otti vuonna 2000 vaimonsa kanssa sapattivuoden, vuoden vapaaksi töistä. He
halusivat lähteä Kiinaan opiskelemaan. Kaupunki, johon he lähtivät, oli sama,
josta Heikkisen kiinanopettaja on kotoisin: Hangzhou.

”Se oli sellainen once in a lifetime experience. It’s now or never.  Nyt tai ei koskaan.”

Hangzhou

Kuva: WorldAtlas

Monet
Kiinan kaupungit, kuten Shanghai, ovat hyvin vilkkaita. Ihmisillä on kiire
töihin ja tapaamisiin. Monet juoksevat tai vähintäänkin kävelevät ripeästi.
Junat ja metrot ovat aina tupaten täynnä. Hangzhou on erilainen kaupunki,
rauhallinen ja rento. Ihmiset viettävät aikaansa kuunnellen linnunlaulua ja
juoden vihreää teetä Länsijärven rannalla kauniita vuoria katsellen. Koska
kulttuuriympäristö on erilainen, Heikkinen kohtasi Kiinassa paljon erikoisia
asioita.

”Kiinassa
on niin paljon ihmeellisiä asioita, ettei niitä voi edes luetella. Otin suurin
piirtein joka päivä kameralla kuvia. Ajattelin usein, että ei voi olla totta ja
että asian voi tehdä näinkin. Kiinassa on paljon nähtävää.”

Kiinassa on
todellakin paljon nähtävää, ja Kiina on iso maa. Heikkinen sanookin, että
jokainen paikka Kiinassa on erilainen. Täytyy käydä maaseudulla, kaupungissa ja
eri puolilla Kiinaa kokeakseen sen täysin. Hänen mukaansa vain Pekingissä tai
Shanghaissa käymällä ei ole oikeasti käynyt Kiinassa.

Heikkisellä
ja hänen vaimollaan oli ennen lähtöä käsitys, että Kiina on eksoottinen ja
mukava maa. Kun he olivat olleet Kiinassa kolme kuukautta, eksoottisuus katosi
ja elämä arkistui. Heikkinen huomasi, että Kiina on kuin mikä tahansa maa,
jossa on tavallisia asioita ja tavallisia ihmisiä tavallisine arkineen ja
murheineen. Heikkinen ja hänen vaimonsa opettivat eri kouluissa, vaimo
kansainvälisessä ja Heikkinen itse kiinalaisessa koulussa. Opettaminen oli hyvä
tapa kustantaa asumista.

Kiina oli
myös hyvä tukikohta lähteä käymään naapurimaissa. Heikkinen vieraili muun
muassa Japanissa, Koreassa, Vietnamissa ja Australiassa. Kiinasta oli halpaa kierrellä
naapurimaita. Heikkinen kertoo kokemuksistaan:

”Meni kolme
kuukautta, että alkoi ymmärtää kaiken, mitä ihmiset ympärillä puhuivat. Vuosi
meni, että pääsi kulttuuriin sisään. Viiden vuoden aikana olin muuttunut
kananmunaksi. Se tarkoittaa sitä, että olin päältä valkoinen ja sisältä
keltainen. Olin muuttunut aika kiinalaiseksi ja ajattelin kiinalaisittain
monista asioista.”

Nämä
kiinalaiset ajattelu- ja toimintamallit tulivat Heikkisen mukana takaisin
Suomeen. Hän saattoi ajaa omien sanojensa mukaan vähän niin ja näin. Hän ei
aina noudattanut suomalaisia normeja. Todella nopeasti hän kuitenkin muuttui
takaisin.

”Sanotaan
myös, että ulkomailla asuvat kiinalaiset ovat banaaneita. He ovat keltaisia
ulkoa ja valkoisia sisältä. Mutta minä olin sitten kananmuna.”

Heikkisen opetukseen voi hakeutua myös Järveen
kansalaisopistolle.

Heikkinen
vaimoineen palasi Suomeen vuonna 2005, ja heille syntyi lapsi heti seuraavana
vuonna. Lapsen syntymä muutti kaiken. Ensimmäisinä vuosina oli täysin
mahdotonta palata takaisin Kiinaan. Harmikseen Heikkinen ei ole paluunsa
jälkeen vieraillut Kiinassa. Kiinasta saadut ystävät ovat kyllä tulleet hänen
luokseen vierailuille Suomeen.

Halu palata
Kiinaan on kova. Heikkinen voi kuvitella vielä muuttavansa Kiinaan vähäksi
aikaa, vaikka vuodeksi tai puoleksi. Olisi mukavaa myös käydä lyhyillä
matkoilla, joilla voisi näyttää pojalle, millaisessa paikassa hänen isänsä
opiskeli ja teki töitä.

Nyt
Heikkinen työskentelee Järvenpäässä opettamassa kiinaa ja englantia. Oli selkeä
päätös hakeutua opettamaan Suomeen paluun jälkeen.

”Ajattelin,
että tästä ei saa luopua. Kiina on niin kallisarvoinen kieli, ja kielitaitoa
täytyy pitää yllä. Oli luonnollinen päätös hakeutua opettamaan kiinaa. Osaan
itse kieltä ja haluan kertoa siitä muillekin. Huomasin myös, että Suomessa oli
jo siihen aikaan mielenkiintoa. Nuoret alkoivat kiinnostumaan kiinan
opiskelusta.”

Heikkinen
on yleisen mielipiteen mukaan erittäin hyvä opettaja. Hän hyödyntää
opetuksessaan monenlaisia tapoja ja kehittää oppituntejaan paljon. Hän pyrkii
pysymään ajan harjalla ja hyödyntämään yhä kehittyvää teknologiaa. Hänen
mukaansa yksi opettajana olon parhaita puolia on se, että hän pääsee haastamaan
itseään.

”Opetuskin
muuttuu koko ajan. Uusia välineitä tulee, internet kehittyy ja on paljon uusia
opetustapamahdollisuuksia. Ei olekaan enää välttämättä niin, että on kirja ja
CD, joista opetetaan. Se haastaa koko ajan kehittämään opetusta.”

Heikkinen
haluaa puhkaista kuplan siitä, että kiina olisi maailman vaikein kieli. On
olemassa paljon nettisivuja ja sovelluksia, joiden avulla kielen vaikeimpiakin
aspekteja, merkkejä ja ääntämystä, voi harjoitella.

”Ei ole
toista kieltä, jonka alkeet olisi niin helppo opetella kuin kiina. Syyksi
sanoisin ehkä sen, että kiinan kielioppi on mitätön. Ääntämys, erityisesti
toonit, saattavat tuottaa vaikeuksia. Mutta se kupla pitää puhkaista, että
kiina olisi vaikea kieli. Se ei ole.”




Järkikuvia 29/vko 7

Peppumiehen synty osa 3.




Järkikuvia 27/vko 7

Kuukausien harjoittelun jälkeen olet valmiina näyttämään koululle ja perheellesi mahtavat tanssitaitosi…eli enimmäkseen Tiktok -tansseja. Kyllä, ihan pian on Vanhojen tanssit jälleen kerran! Kaikista ongelmista huolimatta, muista vetää täysillä ja pitää hauskaa. Pian onkin jo hiihtoloma, joten juhlimista voi jatkaa niin pitkään kun jaksaa.

Alunperin kirjottanut Josefiina Virtanen




Suomen hallituksen demokratiavaje

Pääministeri Sanna Marin (SDP)
By Laura Kotila, valtioneuvoston kanslia – https://kuvapankki.valtioneuvosto.fi/l/2n7pG8ZmbRvDCC-BY-4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/deed.fi), CC BY 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=84790276

Jo heti
perustamispäivästään ja -tavastaan lähtien viime kevään eduskuntavaalien
jälkeen, maamme demarijohtoinen hallitus on vähintäänkin kyseenalaistettavalla
tavalla kikkaillut demokraattisen valtiojärjestyksemme kustannuksella.
Viimeaikaiset dramaattiset näytökset valtakuntamme politiikan huipulla ovat
osoittaneet tällaisen vähättelevän suhtautumisen demokraattisia normeja kohtaan
jatkuneen.

Kevään 2019
eduskuntavaaleissa niukasti yhdellä paikalla suurimmaksi puolueeksi yltänyt
Sosialidemokraattinen puolue (40 paikkaa), puheenjohtajansa Antti Rinteen
johdolla, lähti muodostamaan hallitustaan jo ennakkoasenteella. Kansan niukasti
toiseksi ja kolmanneksi suurimmiksi äänestämät puolueet, Perussuomalaiset (39
paikkaa) ja Kokoomus (38 paikkaa), jätettiin hallitusneuvotteluista ulos. Sen
sijaan hallitusta lähdettiin muodostamaan sekalaisen ”kansanrintamakoalition”
avulla, jossa vaaleissa nöyryyttävän tappion kärsinyt Keskusta (-18 paikkaa
verrattuna 2015 vaaleihin) päätyi vaikutusvaltaiseen vaa’ankieliasemaan.

Ulkopuolinen tarkastelija olisi voinut kuvitella kansan selkeän viestin olleen, että suuren kannatusromahduksen kokenut Keskusta haluttiin oppositioon, ja että kolmen melko ylivoimaisesti suurimman puolueen, demareiden, perussuomalaisten ja kokoomuksen haluttiin muodostavan hallituksen. Suomalaisten hallitustunnustelujen perinne kuitenkin sallii hallituksen muodostettavan vaikka kuinka moninaisella ja täpärällä enemmistöllä tahansa, kunhan jonkinlainen kansanedustajien enemmistö saadaan raaputettua kasaan. Keskusta otti vastaan hallituksen kakkospuolueen aseman ja liittyi vasemmistolaiseen hallitukseen yhdessä demareiden, Vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n kanssa, tehden pitkälti U-käännöksen edellisellä vaalikaudella johtamansa porvarihallituksen politiikasta ja ajaen samalla paikkamääriään kasvattaneet perussuomalaiset ja kokoomuksen oppositioon.

Vastuun pakoilu

Poikkeuksellisen
lyhytikäiseksi jäänyt Rinteen hallitus kamppaili viime viikkoinaan
järisyttävien skandaaleiden äärellä. Rinteen hallituksen kaatumiseen lopulta
johtanut skandaali oli suuri Posti-jupakka, jonka juurisyynä oli
valtionomisteisen Postin aikomus siirtää henkilöstöään silloisesta työehtosopimuksesta
edullisemman työehtosopimuksen piiriin syksyllä. Rinteen hallituksen kunta- ja
omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (SDP), jonka tehtäviin kuuluu Postin sekä
muiden valtion omistamien yhtiöiden toiminnan poliittinen valvonta ja
ohjaaminen, väitti eduskunnan kyselytunnilla olleensa tietämätön Postin
aikeista siirtää työehtosopimuksia niin nopealla aikataululla. Sen sijaan
pääministeri Rinne väitti eduskunnalle omistajaohjausministeri Paateron tehneen
kaikkensa Postin aikeiden estämiseksi, ja Postin aikoneen toteuttaa
työehtosopimuksen siirron joka tapauksessa. Posti kiisti Rinteen lausunnot ja
kertoi työehtosopimusten siirron olleen jo kesästä lähtien kaavailtua ja
ministeritasolle selvitetty. Näin ollen, ristiriitaisista lausunnoista
päätellen joku oli tilanteesta, tiedonkulusta ja toiminnastaan valehdellut.
Myös hallituskumppaneiden kesken oli ongelmia Posti-kiistaan liittyvässä
tiedonkulussa.

Koska
Posti-kiista johti marraskuussa postialan ammattiliitto Paun laajasti
uutisoituun ja vaikuttavaan lakkoon, siitä tuli poliittisesti hyvin merkittävä
kysymys ja eduskunnan oikeisto-oppositio alkoi hengittää hallituksen
epäselvästä toiminnasta pääministeri Rinteen niskaan. Marraskuun viimeisinä
päivinä oppositiopuolueet Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Liike Nyt jättivät
hallitukselle välikysymyksen koskien Posti-kiistaa ja esittivät pääministeri
Rinteelle epäluottamusta. Tässä vaiheessa oli selvää, että tilanne oli Rinteen
hallituksen kannalta toivoton, ja jonkun pään oli mentävä pölkylle. Alun perin
Postin hallituksen erottaminen olisi voinut olla Rinteen hallitukselle helppo
ja jopa poliittisesti tuottoisia ratkaisu, mutta tässä vaiheessa realiteetti
oli, että jompikumpi ministeri, Paatero tai Rinne (tai molemmat), oli
valehdellut eduskunnalle, ja että jommankumman (tai molempien) oli lähdettävä.
Opposition luoman paineen alla Rinne heitti omistajaohjausministeri Paateron
bussin alle, ja hän joutui pyytämään eroa tehtävistään. Heti eropyyntönsä
jättämisen jälkeen ministeri Paatero jäi sairaslomalle. Seuraavalla viikolla,
3.12. pääministeri Antti Rinne jätti tasavallan presidentille eropyyntönsä
hallituskumppani Keskustan, ja siten, eduskunnan enemmistön, todettua häneen
epäluottamuksensa Posti-kiistaan liittyvien epäselvyyksien (ja yleisen
epäpätevyyden) vuoksi. Rinteen hallituskausi jäi yhdeksi Suomen historian
lyhyimmistä.

Jatkettuaan
hetken toimitusministeriönä, hallitus kävi keskenään uudet, alle kymmenen
minuutin pituiset hallitusneuvottelut ja päätti jatkaa samalla
hallitusohjelmalla uuden pääministerin, Sanna Marinin (SDP) alla. Marinin
hallitusta muodostettaessa entinen kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa
Paatero koki ilmeisen äkkiparantumisen ja palasi lyhyeltä sairaslomaltaan
hoitamaan uutta kuntaministerin nimitystään. Pääministerinä eduskunnan
epäluottamusta nauttinut Antti Rinne sen sijaan sai nimityksen uudeksi
eduskunnan varapuhemieheksi Tuula Haataisen tilalle (SDP), joka vei Timo
Harakan (SDP) paikan työministerinä, joka vei Sanna Marinin edellisen paikan
liikenneministerinä. Tässä ministerikarusellissa myös Keskustan puheenjohtaja
Katri Kulmuni nostettiin Mika Lintilän (Kesk.) paikalle valtiovarainministeriksi.
Pääministeriydestään eroamisesta huolimatta Antti Rinne jatkaa
Sosialidemokraattien puheenjohtajana.

By Y. Boechat (VOA) - Syria Camp Housing Hardcore IS Families Spiraling 'Out of Control', Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=83344188
Al-Holin pakolaisleiri Syyriassa
By Y. Boechat (VOA) – Syria Camp Housing Hardcore IS Families Spiraling ‘Out of Control’, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=83344188

Viimeisin,
Marinin hallitusta edelleen järisyttävä skandaali on ulkoministeri Pekka
Haaviston (Vihr.) toiminnasta paisunut kysymys suomalaisten ISIS-lasten
palauttamisesta al-Holin leiriltä Syyriasta. Posti-kriisin ratkaisun päivinä
nousi uusi skandaali, jossa kävi ilmi, että ulkoministeri Haavisto oli
painostanut ulkoministeriön virkakuntaa edistämään suomalaisten
ISIS-vierastaistelijoiden lasten palauttamista Suomeen vastoin lakia al-Holin
pakolaisleiriltä Syyriasta. Haavisto myös väitti tasavallan presidentti Sauli
Niinistön tienneen aikeista tehdä suomalaisten palautuksia al-Holista.
Presidentti Niinistö kiisti pian al-Holin palautustoimien koskaan tulleen hänen
tietoisuuteensa. Juttu nosti esiin kysymyksiä Haaviston toiminnan
laillisuudesta sekä laajemmin hallituksen kannasta al-Holissa olevista
suomalaisista.

Kiistan ydin
on siinä, pitäisikö Suomen kansalaisuuden omaavat lapset palauttaa Suomeen ja
pitäisikö heidän ISIS:in riveihin vapaaehtoisesti liittyneet äitinsä palauttaa
heidän mukanaan. Hallituspuolueet viestivät linjoistaan hajanaisesti ja
sekavasti, ja erityisesti Keskustan kansanedustajien linja poikkesi muista
hallituskumppaneista. Al-Hol- kiistelyn aikana kävi ilmi, että hallituspuolueet
olivat yrittäneet saada suomalaisten ISIS-lasten ja -taistelijoiden
palautuslentoja hyväksyttävän yksilötasolla virkamiespäätöksin, jolloin vastuu
olisi voitu ulkoistaa virkakunnalle. Koko oppositio laati lopulta
välikysymyksen, jossa vaati hallitukselta selvyyttä al-Hol- kantaansa.
Välikysymyksen pakottamana hallituspuolueet kävivät keskustelun ja julkistivat
maanantaina 16.12. kantansa, jonka mukaan suomalaislapset on autettava pois
al-Holista ”lapsen edun mukaisesti” ja päätökset äitien palauttamisesta
tapahtuvat käytännössä tapauskohtaisesti ja virkamiestasolla.

Niin
kutsutun kansanrintamahallituksen ensimmäisen reilun puolen vuoden aikana se on
jo nähnyt hallituksen kaataneen kriisin ja kokenut kansalaisten luottamusta
koetelleita skandaaleita. Eripuraisuudessaan ja kykenemättömyydessään hallitus
on tehnyt oikeisto-opposition tehtävän naurettavan helpoksi, jopa ilman että
sen on tarvinnut sen kummemmin pureutua esimerkiksi hallituksen epäuskottavaan
talous- ja työllisyyslinjaan tai vaikkapa linjaukseen ruotsin kielen tulevasta
pakollisuudesta ylioppilaskirjoituksissa. Olisi suotavaa, että hallitus
kuitenkin saa pakkansa kasaan ja alkaa keskittymään suomalaisten asioiden
hoitamiseen parhaalla mahdollisella tavalla, demokratiaa, läpinäkyvyyttä ja
kansanvaltaa kunnioittaen.




Järkikuvia 27/vko 52

Joulu on taas, joulu on taas! Vihdoin saa nukkua ilman stressiä (muutamaa esseetä lukuunottamatta). Nauti siitä siis ja pidä hauskaa sukulaistesi ja ystäviesi kanssa, mutta muista varata aikaa myös itsellesi.

Alunperin kirjottanut Josefiina Virtanen




Järkikuvia 26/vko 51

Peppumiehen synty osa 2.




Järkikuvia 25/vko 46

On jo melkein talvi ja ilmat kylmenevät. Välillä tulee räntää, joskus jäätä. Joka tapauksessa muista pukeutua lämpimästi! Kyllä, myös nilkoista.

Alunperin kirjottanut Josefiina Virtanen




Vaikeuksia koeviikosta selviämisessä? – Tässä viisi vinkkiä opiskeluun

Joulu tekee tuloaan, mutta vielä on selvittävä viimeisestä koeviikosta ennen lomaa. Tässä muutamia vinkkejä, jotka helpottavat opiskelua:

1. Koulujutut ennen kaikkea
Helposti käy niin, että kun tulee kotiin, unohtuu netin ääreen ja kouluhommat jäävät vasta iltamyöhään. Tämä kuitenkin lisää stressiä ja tulee kiire kouluhommissa. Kun opiskelee yöllä, ei jaksa olla koulussa ja mieli on maassa. Siksi kannattaa tehdä läksyt pois alta heti kotiin tultuaan. Sillä tavalla jää aikaa myös muulle.

2. Kännykkä pois opiskellessa
Kännykkä on kiva tapa viettää aikaa, mutta se vaikeuttaa keskittymistä. Olen huomannut sen omalla kohdalla. On vaikea keskittyä läksyihin, kun viestejä lähetetään koko ajan. Keskittyminen helpottuu huomattavasti, kun laittaa kännykän pois. Ne viestit voivat odottaa vielä siihen asti, kun läksyt on tehty. Välillä ja varsinkin koeviikolla on hyvä pitää sometaukoa. Sen avulla keskittyminen paranee varmasti.

3. Aikataulutus helpottaa
Kun koulujuttuja on paljon, aika ei aina riitä kaikelle. Siksi aikatauluttaminen helpottaa elämää huomattavasti. Kannattaa suunnitella etukäteen, milloin tekee läksyt ja milloin lukee kokeisiin. Varsinkin koeviikolla aikataulutuksesta on hyötyä, ettei kokeisiin lukeminen jäisi yölle. Lisäksi aikaa täytyy riittää myös harrastuksille ja levolle.

4. Vapaa-aikaakin pitää olla
Vaikka koulu on tärkeä, ei saa rasittaa itseään liikaa opiskelemalla koko ajan. Vapaa-aika on myös tärkeä. Liikunta on hyvää vaihtelua opiskeluun. Se nostaa kuntoa ja tuottaa hyvän mielen hormonia. Ulkoilu tekee myös hyvää keholle ja mielelle. Lisäksi säännöllinen ja monipuolinen ruoka sekä riittävä yöuni tukevat opiskelua.

5. Muista palkita itsesi
Kun koeviikko tai tavallinen kouluviikko on ohi, muista palkita itsesi pitkän ja rasittavan viikon jälkeen. Voit mennä esimerkiksi kahville tai tavata kavereita. Kunhan teet jotain, mikä saa ajatuksesi pois koulusta ja arjesta. Se antaa voimaa jaksamaan vielä seuraavankin viikon.

Alunperin kirjoittanut Eeva Ubina