Uusi ikäluokka omille teilleen – onnea kevään 2026 abiturientit!

Järvenpään lukion ylioppilasjuhla alkoi aamupäivällä kymmeneltä abiturienttien kävellessä areenalle Jean Sibeliuksen Intermezzon saattelemana. Opiskelijoiden istuttua paikoilleen elokuvaohjaaja Jalmari Helander avasi tilaisuuden puheenvuorollaan.

Avauspuheenvuorossaan Helander kertoi valmistuneensa ylioppilaaksi vuonna 1997. Hän kertoi, että opiskelun sijaan häntä kiinnosti elokuvanteko ja haki lukioon siksi, että voisi hakea taideteolliseen opiskelemaan elokuvaohjaajaksi. Hän ei kuitenkaan päässyt sisään todistuksella tai pääsykokeella, mutta päätti raivata tiensä sinne siitä huolimatta. 30 vuoden jälkeen hän sanoo reitin olleen mutkikas ja pitkä, mutta muistuttaa abiturientteja siitä, että “kaikenlaisilla papereilla ja poluilla voi päästä päämääräänsä.” Hän jatkaa: “Se ei ole oikopolku ja vaatii työtä”, mutta on mahdollista. Puheenvuoronsa lopuksi hän toivoi abiturienttien löytävän oman polkunsa.

Seuraavaksi Peppi Johansson tanssi oman koreografiansa Kuumaan ja Emman ja Matildan kappaleeseen ”Ihan kohta ohi”. Tanssiliikkeet, musiikki ja vihreä mekko ottivat yleisön haltuunsa. 

Tanssin jälkeen Arto Köykkä piti lavalla riemuylioppilaan (50 vuotta sitten ylioppilaaksi valmistunut henkilö) tervehdyspuheen. Hän kertoi puheessaan Nellasta, joka ei mennyt lukioon. Pian puhe siirtyi Nellasta tämän bosnialaiseen isäänsä. Hän muisteli aikoja entisessä Jugoslaviassa ennen sisällissotaa. Hän muisteli, miten ihmiset viettivät aikaa keskenään ja millaiselta arki näytti ystävien kanssa. Kunnes yhtäkkiä ihmiset eivät enää tervehtineet toisiaan. Sisällissodan ensimmäinen merkki oli ystävällisyyden katoaminen. Etenkään toisen ihmisryhmän jäseniä ei tervehditty – kunnes yhtäkkiä oli sisällissota. 

Nellan isä päätyi Suomeen, sai vaimon ja töitä ja lopulta Nellan. Isä päätti kerran lähteä käymään kotimaassaan eikä kertonut vierailustaan vanhoille ystävilleen. Hän käveli parhaan ystävänsä Andrein ikkunalle, jossa näki valon loistavan. Hän vihelsi tunnussävelen, jolla hän ja Andrei olivat nuoruudessaan kutsuneet toisiaan ulos. Pian ikkuna aukesi ja Andrei tuli ulos.

Köykkä lopetti puheensa sanoen, että kaiken sen, mitä koulussa oppii, voi oppia myöhemminkin. Vain yhtä asiaa ei voi saada muualla kuin koulussa: koulukavereita.

Köykän puhetta seurasi toinen puhe, sillä seuraavaksi lavalle asteli rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi. Hän puhui siitä, miten Suomessa halutaan mahdollisimman monen jatkavan opintojaan korkeakoulussa. Ajatus piilee siinä, että osaaminen rakentaa hyvinvointia ja yhteiskuntaa. Lehtiniemi kuitenkin korostaa, että yhtä oikeaa polkua ei ole ja tärkeintä on se, että jokainen löytää oman suuntansa. Hän otti puheeksi tekoälyn ja pelon siitä, että tulevaisuudessa töitä tulee lähtemään alta. Hän muistuttaa, että näin on kuitenkin ollut aina; yhteiskunnan muuttuessa töitä katoaa ja syntyy uusia. 

Lopuksi hän pohti, meneekö kesäloma-aikojen uudistus läpi eduskunnassa. Opetusministeri Anders Adlercreutz otti esille idean kesälomien alkamisen siirtämiseksi myöhemmälle, sillä muualla Euroopassa kesälomat alkavat Suomea myöhemmin. Kuitenkin ylioppilaskirjoitusten ajankohta pysyisi silti samana, mikä vaikeuttaisi lukioiden mahdollisuuksia järjestää kokeisiin valmentavia abikertauskursseja. Hän lopetti puheensa muistuttaen abiturientteja heidän yhteiskunnallisista vaikutusmahdollisuuksistaan.

Seuraavaksi rehtori alkoi aikuislinjan apulaisrehtori Päivi Järvisen avustuksella jakaa todistuksia valmistuville. Opiskelijat kukittavat valmistuvien ryhmien ryhmänohjaajat. Nyt keväällä Järvenpään lukiosta valmistuu yhteensä 231 uutta ylioppilasta. Heistä 30 on aikuislinjan opiskelijoita ja 7 on suorittanut yhdistelmätutkinnon.

Stipendejä nähtiin monenlaisia; menestyksestä ylioppilaskirjoituksissa hyvän kaverin stipendeihin. Pitkän matematiikan huippupisteiden 1000 euron stipendejä sai koulustamme kuusi opiskelijaa. Eräs opiskelija sai peräti viisi stipendiä yhteensä.

Lakkien painamista päähän seurasi kappale Gaudeamus Igitur Mars Muinosen, Tuure Lindbladin ja Immi Lappalaisen esittämänä. Kappaleen jälkeen Iida Holma asteli lavalle pitämään ylioppilaan puheen.

Puheessaan hän muisteli ensimmäisen lukiovuotensa biologian kurssia, jolla tapasi kolme tyttöä. Samat tytöt säilyivät lähellä läpi lukion ja olivat Holman äidin jälkeen ensimmäiset, joille hän kertoi pitävänsä ylioppilasjuhlassa ylioppilaan puheen. Hän muisteli penkinpainajaisten rekka-ajelua, abitelttailua ja -risteilyä sekä vanhojen tansseja. Hän kiitti liikunnanopettajaa siitä, ettei tämä koskaan menettänyt hermoja opettaessaan jokaiselle vaikeitakin tanssiaskelia. Hän humoristisesti kertoo lukiolaisten tulleen vuosien aikana ammattitaitoisiksi Bubbleshooter-pelin pelaajiksi. Hän on onnellinen voidessaan väistyä juuri tulleelta uudelta Abitti-koejärjestelmältä ja sen uusilta ohjelmistoilta.

Holma muistuttaa, ettei tulevaisuutta määrää vain todistuksen arvosanat, eivätkä ne myös määritä ketään ihmisenä. Jokainen valmistunut on voittanut oman taistelunsa ja vain sillä on merkitystä. Hän antaa ikätovereilleen lohtua muistuttaen, että väärät valinnat eivät ole kuolemantuomio vaan ohjaavat eteenpäin elämässä. Hänen sanojensa mukaan “suoran reitin sijaan voi valita maisemareitin.” Lopussa hän kiittää opettajia, siistijöitä, keittäjiä ja vahtimestaria heidän mittaamattoman arvokkaasta työstään. Hän päättää puheensa Nalle Puhin sanoihin: “Olet rohkeampi kuin uskot, vahvempi kuin miltä vaikutat ja viisaampi kuin mitä luulet.”

Puheen päätteeksi Petra Hämäläinen, Mea Rissanen, Petteri Söderholm, Selma Le Bail ja Nikolas Malkki esittivät Haloo Helsingin kappaleen “Vihaan kyllästynyt”. Musiikkiesitystä seurasi Aada Telkin runoesitys, jossa hän lausui Saila Susiluodon, Og Mandinon ja Edith Södergranin runoja. Sen jälkeen Mars Muinonen, Tuure Lindblad, Petteri Söderholm, Selma Le Bail sekä Konsta Happonen esittivät Queenin kappaleen “Don’t stop me now”. Esitystä seurasi Suvivirsi Muinosen ja Ulla Saralehdon esilaulamana.

 Johann Straussin “Kevään ääniä” -kappaleen johdolla abiturientit kävelivät ulos.