Vessajuttuja

Julkiseen vessaan mennessä voi tuntea itsensä tutkijaksi. Seinien kirjoitusten ja töherrysten tutkiminen on kuin muinaisen Egyptin seinämaalauksien tulkintaa. Ne ovat jälkiä ihmisistä, kuiskauksia heidän muistoistaan, vaatimattomia lyijykynän raapustuksia heidän ajatuksistaan. 

Aluksi idea vessateksteistä huvitti minua – huvittaa yhä. Siitä huolimatta julkiset vessat ovat pieniä, väliaikaisia turvapaikkoja tässä runsaassa, ihmistäyteisessä maailmassa. Vessat tarjoavat siis pienen hetken yksityisyyttä; ihmiset pysähtyvät rauhaan, omien ajatustensa kanssa. Silti yksin ollessaan he ovat kontaktissa muihin – näkymättömän yhteyden haussa he jättävät viestejä tuntemattomille. Joskus vessoihin menee useampia yksilöitä samaan aikaan, ja kaveriporukka lyö viisaat päänsä yhteen jättääkseen jälkensä vessan historiaan. Tällöin vessatekstit kertovat yksilöiden lisäksi myös kokonaisista ryhmistä ja heidän yhteisistä ajatuksistaan.

Yksilöiden sisäinen ja ulkoinen maailma yhdistyy näissä kirjoituksissa. Seiniltä löytyy aivan kaikkea vitseistä runoihin ja runoista syvällisiin avautumisiin. Ne kertovat meistä ihmisistä omalaatuisella tavalla – mistään muualta ei löydy alustaa, jossa ajan kulku, kieli, kulttuuri ja ihmisyys kulminoituvat samalla tavalla. Ilmiöstä on jopa yliopistotason tutkimuksia!

Löytyyköhän Järvenpään lukiosta yhtäkään vessaa, joka olisi säästynyt – tai pikemminkin jäänyt paitsi vessateksteistä? Tuskin olisin selvinnyt nämä yhdeksän jaksoa ilman näitä huvittavia, rohkaisevia, herättäviä, yllättäviä, innoittavia ja tarinoita täynnä olevia tekstejä. Lukuviikon kunniaksi haluan tehdä muutaman noston meidän rikkaista, monimuotoisista seinistämme.

Piirustuksia on kaikkialla. Niitä on suuria ja pieniä, yksinkertaisia ja yksityiskohtaisia, värikkäitä ja yksivärisiä, kaikkea muotokuvista tageihin.

Legendaarinen kolmannen kerroksen nurkkavessa, “kolmosen nurkkis”, on eräs Järvenpään lukion kulttuurin kulmakivistä. Vessaan astuessa huomion herättää suuri maalaus pöntöllä istuvasta opiskelijasta. Omat silmäni pomppaavat tästä suoraan valtavaan FEMINISMI-tekstiin, sekä sen alapuolella olevaan Palestiinan vapauttamisvaatimukseen. Myös politiikka ja yhteiskunnalliset aiheet ottavat tilansa, millä on paljon merkitystä.

Suuremman kuvan nähtyään on mukavaa keskittyä pienempiin yksityiskohtiin. Tämä vessa on niitä täynnä. 

Vaikkei muut vessat ole yhtä tiheään kirjoitettuja, niistäkin löytyy helmiä. Interaktiivinen taide elää ja muotoutuu ihmisten tullessa ja mennessä. Yhteisöllisyys kukoistaa näissä kirjoituksissa – sekä usein myös huumori.

Useimmiten erilaiset tekstit ovat sikin sokin vessoissa. Joissakin tapauksissa muutama tiili on omistettu samalle aiheelle, muodostaen kollektiivisen yhteisteoksen. 

Vessojen anonyymiys mahdollistaa murheiden purkamisen. Tuntemattomat voivat samaistua toisiinsa tietämättä toisistaan mitään muuta kuin pari sanaa.

Ajan kulku näkyy vessateksteissä. Se erottaa ne sosiaalisesta mediasta, missä vanhat julkaisut hautautuvat uusimpien alle. Vessoissa mennyt ja nykyhetki elävät rinnakkain. Ne viestivät muutoksesta, mutta myös joidenkin asioiden ajattomuudesta: opiskelija saattaa samaistua vuosia sitten kirjoitettuun. Tekstejä lukiessa tulee haikea olo.

Oma suosikkivessani on kolmannen kerroksen äidinkielen käytävässä, aivan päädyssä. Seinillä on myös poliittisia kannanottoja, kuten mielenosoitusta Venäjän presidenttiä vastaan. Kuitenkin viehättävintä vessassa on toivon tunne, joka on kaiverrettu sen seinille. Vessan kirjoitukset tuntuvat raa’an, kauniin inhimillisiltä.

Vaikka vessoihin kirjoittelu onkin jokseenkin vandalismia, lukiomme vessatekstit ovat ylpeyden aihe. Olen onnellinen, ettei niitä ole pyyhitty pois, ja että ne saavat säilyttää opiskelijoidemme mielentilan historiaa. 

Mikä lukiomme vessateksteistä tai -taideteoksista on sinun suosikkisi?