Joukko lumalinjalaisia kävi Teknolgia 15 –messuilla Helsingin messukeskuksessa tutustumassa automaatioalaan. Robotteja, koneita ja ties mitä antureita oli moneen lähtöön – jopa niin paljon, että heräsi kysymys: riittääkö töitä tulevaisuudessa myös ihan meille ihmisille?

Näin tulevana abiturienttina pitäisi jatko-opintosuunnitelmien olla jo loppusuoralla. Monivaiheisen pähkäily- ja nopanheittoprosessin tiimellyksessä on kokonaan unohtunut, jos oma tulevaisuuden ammatti onkin koulusta valmistuessa lähes täysin automatisoitu ja töitä ei täten löydykään. Valitsemalla mahdollisimman akateeminen ura on kai mahdollisuuksia välttyä tältä, mutta työpaikasta voi oikeasti kilpailla robotti pian useammassakin yrityksessä. Työnhaussa tämä tuottanee ongelmia etenkin suppeammin koulutetuille.

Pääministeri luottaa suomalaiseen automaatio-osaamiseen.

Vielä pitkään automatisaatio tulee koskemaan lähinnä vain hyvin tylsiä ja konemaisia toimintoja, kuten pakettien lajittelua tai tuotteiden valmistusta tehtaissa. Tulevaisuudessa toivoisin kuitenkin näkeväni myös paljon monimutkaisempia järjestelmiä täysin automatisoituna – itsestään ajavat autot ovat jo siirtyneet suunnittelupöydiltä todellisuuteen, mutta miltä kuulostaisi esimerkiksi automatisoitu juna? Ainakaan nykyisenkaltaisia säästöpaineita ei robottikonnareihin ja kuljettajiin kohdistuisi.

Nykyisen hallituksen nokkamies näkeekin automatisaatiossa suuria mahdollisuuksia, jos ei junissa niin ainakin perinteisessä teollisuudessa. Tuotanto voitaisiin siirtää halpamaista takaisin Suomeen, mikä hyödyttäisi erityisesti pieniä yrityksiä. Kokonainen tehdas voisi siis pyöriä muutaman ihmisen voimilla, mutta hetkinen, lyhyelläkin matematiikalla tajuaa työpaikkojen määrän tässä esimerkissä vähenevän. Kaikkien alalla toimivien mielestä asia on toisinpäin, mutta ei pääministeri Juha Sipilälläkään Teknologia 15 –messujen puheessa ollut tarjota täysin vedenpitäviä ehdotuksia. Työttömien määrässä voidaan siis nähdä aluksi nousua, mutta ratkaisuna lienee vain sopeutua ja hankkia uusi ammatti – tai alkaa kehittää niitä robotteja itse.

Vaikka tarinat vanhusten kanssa juttelevista hoitajaroboteista jäävätkin vielä tiedelehtiin ja itsestään kulkevat junat busseihin kypsyneen lukiolaisen haaveeksi, voivat hurjimmatkin kuvitelmamme muuntua yllättäen todeksi. Sitä ennen automatisaatio, robotisaatio, tai mikä tahansa muu Twitterissä hyvältä näyttävä muotisana tulee tavalla tai toisella uudistamaan jokaisen ammattia. Onhan pohjimmiltaan kyse vain siitä, että ihmiset siirtävät laiskuuksissaan töitään muille, tässä tapauksessa koneille. Ja jos ajattelit välttyä koneellistumiselta hankkiutumalla kirjailijaksi, olet turvassa vain hetken: nykyisestä Wikipediastakin yli puolet on koostettu ilman ihmisajattelua.

Alunperin kirjoittanut Ville Tuominen

Millainen on filosofiaa, kulttuuria, taidetta ja ulkoilua yhdistävä tapahtuma? Järki vieraili keväällä Platonin Akatemiassa.

Platonin Akatemia on jo 19. kertaa järjestettävä filosofinen kulttuuritapahtuma, tarkoituksenaan edistää itsenäistä ajattelua ja tarjota unohtumattomia elämyksiä. Tänä vuonna tapahtuma keräsi ennätyksellisen vierailijamäärän, ja siellä tutustuttiin kaikkeen aina hyönteisruoasta turvallisuuspolitiikkaan. Tuusulanjärven Rantatien varrella järjestetyn tapahtuman teemana oli tänä vuonna luonto ja kulttuuri, joita tuotiin esille muun muassa luentojen, työpajojen ja taiteen kautta. Luennoilla aiheina olivat esimerkiksi digitalisaation luomat uudet mahdollisuudet, bioetiikka, fysiikan filosofia, sekä Järvenpään lukiossa elokuvataidetta opettavan Sakari Mäkelän luento kansainvälisen musiikkivideon työstämisestä. Lisänä ohjelman erikoisuuksiin kuuluivat ehdottomasti tapahtuman lukuisat työpajat, aina kirkkovenesoudusta Tuusulanjärvellä filosofisiin keskustelutilaisuuksiin vihreän teen äärellä Rantatien Galleriassa. Ja ehdottomasti unohtumattomia kulttuurielämyksiä tarjosi myös mahdollisuus kokeilla hyönteisruokaa taistelukoulun tiloissa. Valintojen kirjo ohjelmassa oli laaja; jokaiselle varmasti löytyi jotain.

Mistä nimi Platonin Akatemia?

Nimen ”Platonin Akatemia” taustat ulottuvat jo antiikkiin, Platonin perustamaan filosofikouluun 2400 vuoden taakse. Alkuperäinen Platonin Akatemia kuitenkin lakkautettiin aikanaan Bysantin keisarin toimesta pakanallisena. Tämän vanhan instituution perinnettä jatkamaan on vastikään perustettu Platonin akatemian kannatusyhdistys Ry, joka on nykyisen kulttuuritapahtuman takana. Tilaisuutta on järjestetty erilaisilla teemoilla jo vuodesta 1997, pääosin Tuusulanjärven lähiympäristössä. Vuosittain mukana on huomattava määrä toimijoita, kuten Tuusulan kulttuuritoimi ja lukio, Majatalo Onnela, Taistelukoulu, Halosenniemi sekä järvenpääläinen JM Ideas -avoinyhtiö.

Antiikin ajan Platonin Akatemian esikuvan mukaan myös nykyisessä akatemiassa pidettiin väittelykilpailuja, joissa oli tänä vuonna aiheena bioetiikka. Luonnollisesti myös Järvenpään lukiosta oli koottu paikalle Jani Tiirikaisen johdolla väittelyjoukkue, joka sijoittui lopulta tuomaristoa jakaneen suorituksen jälkeen toiseksi. Platonin Akatemia järjestetään seuraavan kerran ensikeväänä, ajankohdan ja ohjelman tarkentuessa vielä myöhemmin. Lisätietoa tapahtumasta löytyy osoitteesta platoninakatemia.fi

Alunperin kirjoittanut Joonas Valjus

Järki oli ikuistamassa #myösihminen -suvaitsevaisuusviikon kohokohtia kameralla.

Alunperin kirjoittanut Jonna Koskinen

#gallery-1 { margin: auto; } #gallery-1 .gallery-item { float: left; margin-top: 10px; text-align: center; width: 100%; } #gallery-1 img { border: 2px solid #cfcfcf; } #gallery-1 .gallery-caption { margin-left: 0; } /* see gallery_shortcode() in wp-includes/media.php */

”Senkin homo!”

Sana homo on jatkuvasti pinnalla puhuttaessa seksuaalivähemmistöjen asemasta, ja se on tietenkin äskettäin mainittu monia kertoja tasa-arvoista avioliittolakia koskevissa argumenteissa. Minussa sana ei aiheuta sen kummempia tuntemuksia, mutta esimerkiksi kansanedustaja Timo Soini (ps) sylkee sen suustaan kuin se olisi myrkkyä. Myös joidenkin nuorten keskuudessa sanalla homo vaikuttaa olevan negatiivinen kaiku.

Olen monesti ollut sivustaseuraajana tilanteessa, jossa homoa on käytetty haukkumasanana. Yleensä  kyseessä on ollut yläasteikäisten nuorten porukka, jossa tyhmyys on vanhan sanonnan mukaan tiivistynyt; hieman erilaisen näköisen pojan kulkiessa ohi porukassa on alkanut supina, josta on erottunut lause: ”Katso kuinka homon näköinen.” Hetken päästä joukon rohkein – ja röyhkein – on avannut suunsa ja ilkkunut: ”Homo!” Usein poika on ollut huolitellun näköinen, pukeutunut erikoisesti (siististi ja asiallisesti pukeutuminen tuntuukin olevan tämän ikäisten keskuudessa outo ilmiö) tai näyttänyt ”normaalia” naisellisemmalta, mutta hän on voinut olla myös aivan tavallinen huonoryhtinen lökäpöksy.

[pullquote-right]
Miksi homo on negatiivinen sana? Onko homous muka väärin tai paha asia?[/pullquote-right]

Äskeinen esimerkki on melko kärjistetty, mutta vähempikin pistää vihaksi.  Olen usein nähnyt kahden pojan nahistelevan leikkimielisesti keskenään ja toisen ärähtävän: ”Senkin homo!” Hän ei varmaankaan ole yrittänyt tosissaan loukata kaveriaan, mutta jos minä olisin ollut tuo kaveri, olisin pahoittanut mieleni. En siksi, että loukkaantuisin jonkun kutsuessa minua homoksi, vaan siksi, että sen sanan käyttäminen haukkumiseen on aivan älytöntä. Miksi homo on negatiivinen sana? Onko homous muka väärin tai paha asia? Ei.

Rakkautta ei kuulu väheksyä

Homon käyttäminen haukkumasanana on minusta loukkaavaa, sillä se kertoo yleisestä sivistymättömyydestä ja  homoseksuaalisuuden väheksymisestä. Millä perusteella homoseksuaalisuus on esimerkiksi heteroseksuaalisuutta alempiarvoisempi tai huonompi asia, ja oikeuttaa sen väheksymiseen? Ei millään perusteella, sillä kaikki ovat ihmisinä yhtä arvokkaita ja tärkeitä, kohdistuvat heidän seksuaaliset halunsa sitten miehiin, naisiin tai jonnekin siitä väliltä. Homo tarkoittaa ihmistä, jota kiinnostavat romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä hänen oman sukupuolensa edustajat, ei typerystä. Homous ei ole vamma eikä huono piirre. Se on rakastamista, eikä rakkautta kuulu väheksyä. Rakkaus on hyvää, kaunista ja arvokasta kaikenlaisissa suhteissa. Jokaisella on oikeus saada rakastaa toista ihmistä kohtaamatta väheksyntää.

[pullquote-right]Olin työharjoittelussa ala-asteella, missä kuulin kakkosluokkalaisten haukkuvan ja pilkkaavan toisiaan homoiksi. Kun kysyin heiltä, mitä se tarkoittaa, vastaus oli epäröivä “emmä tiiä”.[/pullquote-right]

Kasvaako homottelijasta homofoobikko?

Lukiossa en ole onneksi kohdannut tällaista käytöstä. On erittäin fiksuja ja vastuullisia lukiolaisia, ja sitten on niitä, jotka ovat juuttuneet jollekin aiemmalle älylliselle tasolle, mutta on hienoa nähdä, että siitä lapsellisuudesta, jonka homoksi haukkuminen osoittaa, on päästy eroon. Ilmiö tuntuukin olevan vahvin yläasteikäisten ja ala-asteen vanhimpien oppilaiden, erityisesti poikien, keskuudessa. On sääli, että kaupan kulmalla syljeskelevä 13-vuotias sossupummin alku huutelee ohikulkijoiden perään ”Painu vittuun, homo!”, mutta vielä huolestuttavampaa on pienten poikien harrastama homottelu. Olin työharjoittelussa ala-asteella, missä kuulin kakkosluokkalaisten haukkuvan ja pilkkaavan toisiaan homoiksi jatkuvasti. Kun kysyin heiltä, mitä se tarkoittaa, vastaus oli epäröivä “emmä tiiä”.

Jos pikkulapset oppivat käyttämään homoa haukkumasanana, tarkoittaako se, että he myöhemmin suhtautuvat homoseksuaalisuuteen ja muihin seksuaalivähemmistöihin yhtä väheksyvästi?

#myösihminen – Suvaitsevaisuusviikko Järvenpään lukiolla 8.-12.12.2014. Lue lisää…

Alunperin kirjoittanut Vilhelmiina Virtanen

Tekniikan kehittyessä opiskeleminen siirtyy enemmän ja enemmän päätteen ääreen. Opiskelijoilta kysymättä tämä nähdään nykyään oppimista parantavana tekijänä.Suomen romahtamisen muun muassa PISA-tutkimuksissa on väitetty johtuvan liian vähäisestä tekniikan käytöstä. Lisäksi ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen on jo ovella.

[pullquote-right]
Monet opiskelijat kokevat päätteen ääressä työskentelyn erittäin uuvuttavaksi ja väsyttäväksi.
[/pullquote-right]Onko tekniikan hyödyntäminen opiskelussa kuitenkaan kaikissa tapauksissa hyväksi? Vaikeuksia opiskeluun aiheuttavat useat seikat. Monet opiskelijat kokevat päätteen ääressä työskentelyn erittäin uuvuttavaksi ja väsyttäväksi. Tuskan tunteita luovat alkeelliset ja yksitoikkoiset mekaaniset verkkotehtävät vaikuttavat myös myöhempiin oppitunteihin kuluttamalla tekijän energiavarastot loppuun. Uskon tämän huonontavan oppimistuloksia pitkällä aikavälillä rajusti. Esimerkiksi haettaessa sanaa sanakirjasta hakija oppii alitajuisesti myös sivulla näkyviä muita vilkaisemiaan sanoja, mutta sähköisessä sanakirjassa sana kirjoitetaan vain hakukenttään ja sana kääntyy.

Omasta mielestäni sähköistäminen on siis huono asia oppimisen kannalta. Ongelmia tulee vain lisää hieman keskeneräisten sähköisten kirjojen tullessa kuvioon. Ne toimivat idean tasolla, mutta käytännössä eivät. Sähkökirjaa ei välttämättä saa edulliseen hintaan ylioppilaskirjoituksiin asti, koska kirjojen käyttöä varten ostetaan lisenssioikeus, eikä lisenssioikeus ole välttämättä voimassa kirjoituksiin asti. Pisteenä i:n päälle mahdollisuus kirjojen kierrättämiseen katoaa, ja rahaa palaa entistä enemmän opiskeluun jouduttaessa ostamaan kirja omaksi jokaista kurssia varten.

[pullquote-right]
Teknologian kehittyessä laitteista tulee varmemmin toimivia ja nopeita.
[/pullquote-right]Opiskelun tulevaisuuden näkymä on ehkä kuitenkin valoisa. Verkkotehtävien kohdalla voidaan luoda uusia tehtävätyyppejä, jotka opiskelijat voisivat kokea mieluisiksi. Oppikirjojen sisältöä voidaan muokata esimerkiksi kosketuksesta aukeavilla kuvilla, jotka eivät kuitenkaan veisi sen enempää tilaa sivua kohden. Lisäksi teknologian kehittyessä laitteista tulee varmemmin toimivia ja nopeampia.

Sähköiseen opiskeluun pitäisikin siirtyä siis vasta sitten, kun järjestelmästä on luotu hyvä. Nykyistä huonomman järjestelmän käyttöönottaminen on huono tulevien ikäluokkien kannalta, sillä jo nykyisiltä lukioikäisiltä vaaditaan enemmän ja enemmän kokemusta ja koulutusta työelämään siirryttäessä. Silti oppimateriaalia, järjestelmän ja koulutuksen yhtä tärkeintä asiaa, viedään vain huonompaan suuntaan.

Onko opiskelun sähköistyminen hyvä vai huono asia? Mitä mieltä sinä olet? Kommentoi alle!

Alunperin kirjoittanut Riku Tauschi

Pitkän pöydän ääressä istuu seitsemän nuorta. Tai no, oikeastaan viisi, sillä yksi nauraa hysteerisesti pöydän alla toisen räpätessä avioerosta, kissoista ja kananmunista.

Muun muassa tätä on sanataide. Tässä kohtaa sinä todennäköisesti kohotat kulmiasi ja tuhahdat – termi ei ole sinulle tuttu. Se ei ole yllättävää, sillä sanataide ei ole vielä kovin tunnettua suuren yleisön parissa. Harrastustoiminta on aktiivista ja äidinkielen opettajat ympäri maan vannovat sanataiteen nimeen, mutta suurin osa suomalaisista ei ole siitä koskaan kuullutkaan. Sääli, sillä sanataiteella on kirjoittamisesta kiinnostuneelle paljon annettavaa.

Luvattoman luovaa kirjoittamista

Suomen sanataideopetuksen seura perustettiin vuonna 2003, mutta sanataidetta opetettiin jo sitä ennen siellä täällä: Vantaan sanataidekoulu, yksi Suomen maineikkaimmista sanataidekouluista, perustettiin jo vuonna 1994. Opetushallitus määrittelee sanataiteen näin: ”Opetuksen tavoitteena on lasten ja nuorten kielellisen ilmaisun ja mielikuvituksen rikastuttaminen. Kirjoittamisen ja kirjallisuudentuntemuksen avulla kehitetään ajattelutaitoja ja eläytymiskykyä, laajennetaan ilmaisuvaroja ja autetaan etsimään persoonallista ilmaisua.”

[pullquote-right]”Konkreettisemmin ilmaistuna sanataidekurssilla kirjoitetaan aika spontaanisti ohjaajan antamien virkkeiden pohjalta. Muoto on vapaa ja kaikenlainen teksti käy.”
[/pullquote-right]

”Konkreettisemmin ilmaistuna sanataidekurssilla kirjoitetaan aika spontaanisti ohjaajan antamien virkkeiden pohjalta. Muoto on vapaa ja kaikki käy”, kertoo sanataideohjaaja Kati Kaaresoja Tuusulan kansalaisopistosta. Virikkeitä on monenlaisia, ja kirjoittamiseen haetaan inspiraatiota musiikin, kuvataiteen ja teatterin keinoin. Myös esineet, hahmot ja värit ovat hyviä lähtökohtia kirjoittamiselle. Millainen teksti syntyy mustavalkoisesta kuvasta, jossa lapsi itkee äitinsä perään? Entä pinkistä korkokengästä? Kaaresojan mukaan hänen tavanomaisimpia harjoituksiaan ovat myös tekstin jatkaminen ohjaajan antamasta lauseesta tai hänen satunnaisesti syöttämiensä sanojen ujuttaminen tajunnanvirtatekstiin.

Kaaresoja on filosofian maisteri ja tarinateatteriohjaaja, joka on opiskellut muun muassa suomen kieltä, kirjallisuutta ja teatteri-ilmaisua. Opiskeluaikanaan hän ajautui sanataideryhmiin osallistujaksi ja valmistuttuaan kouluttautui sanataideohjaajaksi. Hän on työskennellyt äidinkielen opettajana, mutta tällä hetkellä pääsäännöllisesti kouluttaa muita ohjaajia sekä tietenkin ohjaa itse sanataidekursseja.

Ei vain hörhöjen harrastus

Sanataidetta voi harrastaa iltakursseilla kouluissa sekä kansalais- ja työväenopistoissa. Pääosa kurssien osallistujista on lapsia ja nuoria, mutta sanataideopetusta on tarjolla kaikille ikäluokille vauvasta vaariin. Pienten lasten tunneilla leikitään ja satuillaan, eikä vanhempienkaan tunneilla ryppyotsaisia olla, vaikka kirjoitusaiheet muuttuvat ja ovat aikuisempia. 13–18-vuotiaiden ryhmissä keskitytään luovaan kirjoittamiseen ja oman tyylin hakemiseen. Aikuiset ovat vasta löytämässä tiensä sanataiteen pariin, mutta heillekin on jo omia ryhmiä joillakin paikkakunnilla. (Psst! Tuusulan kansalaisopiston nuorten sanataideryhmä kaipaa kipeästi uusia jäseniä. Tule rohkeasti mukaan!)

[pullquote-right]
Sanataideharrastuksen haittapuolia voi olla alati kasvava himo kirjoittaa, mikä johtaa jatkuvaan tarpeeseen raahata paperia ja kynää mukana.
[/pullquote-right]

Miksi sitten harrastaa sanataidetta? Itse päädyin sanataiteen pariin 9-vuotiaana, eikä loppua harrastukselle näy. Olen vuosien saatossa saanut monia ihania ystäviä, suunnitellut sekä runokokoelman että nukketeatteriesityksen ja päässyt irti perfektionismista. Sanataiteen ansiosta minusta on tullut sellainen kirjoittaja kuin nyt olen: olen oppinut, että kirjoittaessa ei tarvitse suorittaa. Virheitä ei pidä pelätä. ”Kirjoitusharrastus heijastuu kaikkeen kielenkäyttöön ja kielelliseen hahmottamiseen, myös suulliseen”, toteaa Kaaresoja. Hänen mukaansa sanataideharrastuksen haittapuolia voi olla alati kasvava himo kirjoittaa, mikä johtaa jatkuvaan tarpeeseen raahata paperia ja kynää mukana. Fiktiivisissä maailmoissa seikkailu vie mennessään. “Sinulla on valta luoda maailmoja, synnyttää ja tappaa ihmisiä – tai saada heidät rakastumaan päättömästi. Vain fiktiivisessä maailmassa voit leikkiä hetken jumalaa.”

Alunperin kirjoittanut Vilhelmiina Virtanen

Ilmiö nimeltä koeviikko (tunnetaan myös itku- ja kärsimysviikkona) on joka jakson loppuun sijoittuva seitsemän päivän ajanjakso – tuttu myös elokuvasta Ring – jonka aikana käydään tekemässä jakson aikana käytyjen kurssien kokeet. Kokeiden tarkoitus on selvittää, mitä olet (siis et ole) oppinut kurssien aikana. Kaikista aineista ei välttämättä ole koetta, jolloin opettaja kertoo tai unohtaa kertoa asiasta kurssin alussa. Ennen koetta pidetään kertaustunti, jonne kannattaa mennä. Legenda kertoo: opettajat paljastavat välillä, minkä tyyppisiä tehtäviä on tulossa, mihin aihealueeseen kannattaa keskittyä enemmän ja antavat ilmi valtionsalaisuuksia.

Apua! Miten selviän?

Kauhutarinoista huolimatta koeviikkoa ei tarvitse pelätä, kunhan opettelee nämä neljä koeviikosta selviämiseen auttavaa asiaa:

Otanko kokeeseen muuta kuin tietoni ja taitoni?

Kyllä. Kokeeseen mentäessä mukana tulee olla joko iso- tai pieniruutuista konseptipaperia aineesta riippuen, kirjoitusvälineet, viivoitin, oman halun mukaan hiukan naposteltavaa, tölkkikaupalla energiajuomaa tai termoskahvia ja nenäliinoja itkemistä varten. Aikaa kokeen tekemiseen on kolme tuntia, mutta vain harvat ja valitut saavat itsensä pysymään luokassa niin pitkään. Muista: jos koe on liian vaikea, voit aina kostaa opettajalle istumalla luokassa koko koeajan, jolloin opettaja ei pääse aikaisemmin kahvitauolle. Luokasta voi toki poistua aikaisemminkin. Kokeet alkavat pääosin 9:30, ellei opettajan kanssa ole muuta sovittu.

Koeviikko ohi. Siinäkö se oli?

Siinähän se. Kokeiden palautus on myöhemmin seuraavassa jaksossa. Kokeet pitää hakea todistusaineistoksi. Jos jokin koe ei mennyt läpi, on mahdollisuus mennä uusintakokeeseen. Sitten vain seuraavan koeviikon kauhuja odottelemaan.

Alunperin kirjoittanut Jasmine Leppä

Tekemisen meininki, kofeiinihöyryt ja vähäiset yöunet saivat uuden merkityksen yrittäjyyskurssin opiskelijoilla, jotka viettivät 24 tuntia koululla yhteen menoon. Järki oli seuraamassa miten syntyvät uudet menestystarinat – ja miten silmät lupsuvat yökoulun jäljiltä.

Perjantai 28.2. klo 11:00. Yrittäjäkurssilaiset saapuvat alkuinfoon Ullakko-käytävän Satumaahan. Makuupussit ja muu tarpeisto on varastoitu alakertaan. Paikalla ovat myös historian ja yhteiskuntaopin lehtorit Timo Joutsivuo ja Tommi Suvensaari sekä kurssilaisia mentoroivat Joonas Mustonen, Juho Mölsä, Niklas Tanttu ja Jani Äikäs. Osa heistä on käynyt saman kurssin aiemmin.

”Edessä on sitten 24 tuntia raatamista”, kohottaa Mustonen heti tunnelmaa.

Yrittäjien tehtävänä on kehittää menestyvä järvenpääläinen liikeyritys, jolla on potentiaalia ulkomaankaupassa. ”Luokaa uusi Metso, ja muistakaa kansainväliset markkinat”, kiteyttää Mölsä.

Kurssilaisten työaikaa ei ole erikseen määritelty, joten tarvittaessa koko yö voidaan käyttää työn tekoon. Dead line on lauantaina aamuyhdeksältä, jolloin tuotokset esitellään pressitilaisuudessa. Mukana on tuomaristo, joka valitsee voittajan. Raadissa on oikeita yrittäjiä.

Bisnestason buffettia kurssilaisille ei tarjoilla, mutta alkuinfon jälkeen lähdetään pohtimaan omia vahvuuksia ja heikkouksia kouluruoan äärelle. Kurssilaiset toimivat neljässä ryhmässä, joita mentorit konsultoivat.

Klo 11:30. Kurssilaisten ruokaillessa Timo Joutsivuo valottaa omaa taustaansa yritysmaailmassa. Joutsivuo toimii Spiritus Historiae -nimisessä yhtiössä, joka tuottaa historiallista tutkimusta. Nimi on latinaa ja tarkoittaa historian henkeä. ”Yli 100 historiallista julkaisua olemme tuottaneet”, Joutsivuo kertoo yrityksen aikaansaannoksista.

Historia on tulevaisuutta. Timo Joutsivuolle se tuo leivän pöytään. Kaikki kuvat: Henry Hedborg.

Myös muutama muu lukion opettaja uskaltaa yrittää. Esimerkiksi lehtorit Sami Tamminen ja Joona Svala pyörittävät koulutus- ja konsultointiyritystä nimeltä Maailma kouluun.

Miten sivutoiminen bisnes sujuu leipätyön ohessa? ”Ainakin aiemmin firmaan kului kaikki vapaa-aika. Kyllä se on välillä aika raskasta”, Joutsivuo toteaa.

Suomalaisen lukion ongelmana pidetään etäisyyttä työelämään. Valmentaako lukio yrittäjyyteen? ”Meillähän onkin täällä nykyään talous- ja yrittäjyyslinja. Järkevää olisi integroida työelämäsisältöjä entistä enemmän lukion koulumaailmaan. Lisäksi tietysti kaikki projektit ovat keinoja luoda kontakteja maailman toimijoihin.”

Järvenpään lukiossahan on panostettu yhteiskuntaoppiin. Onko Joutsivuo havainnut yrittäjä-ainesta opiskelijoissaan? ”Tärkeää on sisäinen yrittäjyys, jota täällä kyllä esiintyy. Käytännön kyvyt tulevat ilmi esimerkiksi ryhmätöissä.”

Miten tämänkertaisessa yrittäjäkurssissa selvitään? ”Jossain vaiheessa löytyy varmaan sopiva tekemisen euforia. Ehkä myös paniikin ja kauhunsekaiset tunteet auttavat kiireessä.”

Klo 12:30. Ruokatunnilta palataan ajoissa luokkaan, sillä täsmällisyys on hyve myös yritysmaailmassa. Lounaalla suoritetun itsetutkiskelun tueksi saadaan taustatietoa yrittäjä Jukka Linnonmaan esitelmästä.

Jukka Linnonmaa pyörittää bisnestä monessa mittakaavassa.

Linnonmaa toimii paitsi paperitehtaan toimitusjohtajana Ruotsissa, myös kajakkialan perheyrityksessä. Kurssilaiset kuulevat Linnonmaalta sivutoimisen elämysyrittäjyyden lyhyen oppimäärän.

”Jos perustaa yrityksen, touhussa pitää olla jokin järki”, Linnonmaa tiivistää olennaisen. Hyväkään idea ei yksinään riitä, vaan myös markkinointityötä kannattaa tehdä. Markkinoinnissa tärkeäintä on sisältö – ei nettisivujen ulkoasulla koreileminen.

Klo 13:14. Opiskelijat ottavat Ullakolta läppärit mukaansa ja lähtevät tehtävänannon pohjalta kehittämään omia konseptejaan.

Seuraavien tuntien haasteena on laatia liiketoimintasuunnitelma ja SWOT-analyysi. Siinä pohditaan oman yrityksen mahdollisuuksia, vahvuuksia, heikkouksia ja uhkia. Tehtävään sisältyy myös hyödykkeen, markkinoiden ja kilpailustrategian pohdintaa sekä esitysmateriaalin tuottaminen pressitilaisuutta varten.

Tehtävänä luoda uusi menestysyritys.

Miten Linnonmaa kannustaisi nuoria yrittämään? ”Harvassa duunissa saa olla oma pomonsa – yrittäjä on sitä joka päivä.” Oman firman pyörittäminen kysyy sydäntä, sanoo Linnonmaa. Puoliteho ei toimi, vaan vaaditaan intohimoa hommaan. Ja onhan mukavaa mennä illalla nukkumaan, kun on tehnyt jotain kivaa.

Linnonmaa ansaitsee elantonsa Ruotsista, missä ruotsin kieli nousee arvoon arvaamattomaan. Hän kannustaakin nuoriakin opiskelemaan kieliä. Sitä tarvitaan, jos aikoo yrittää yhtään kotimaan rajojen ulkopuolella.

Klo 13:30. Satumaahan jäävät työskentelemään Joonas Lindberg, Saija Huoponen, Susanna Lehtonen, Jenni Kola ja Jyry Ranta. Heitä neuvoo Niklas Tanttu. Liikeideaa ei ole vielä syntynyt. ”Tyhjästä on paha nyhjästä”, ryhmä kommentoi. Linnonmaan antamia vinkkejä aiotaan kuitenkin kuunnella, joten eiköhän ideoita pian saada aikaan.

Emilia Kautto, Mikko Salminen, Lotta Poikkimäki, Annina Pohjantähti ja Joona Kaapeli sekä mentori Jani Äikäs työskentelevät kieliluokka Gröna Lundissa. Tunnelma ei ole vielä huvipuiston tasoa, mutta työn maku maittaa. Syntymässä on urheiluharrastuksiin liittyvää liiketoimintaa.

Kakkoskerroksen luonnontiedekäytävällä Solu-luokassa ahertavat Sami Salminen, Oskari Soinola, Ida Siili, Elsa Okkonen ja Nenna Nikula. Joonas Mustosen ohjaama ryhmä osui näppärästi biologian ja maantieteen luokkaan: pohdinnassa kävi Tuusulanjärven puhdistamiseen keskittyvä firma. Työn alle valikoitui kuitenkin paikallinen matkailuyritys.

Tommi Suvensaaren historianluokassa työskentelevät Sofia Fabritius, Veronica Harjunen, Oskari Hailio ja Jani Lehtinen. Ryhmäläisillä on taustaa lukion talouden ja yrittäjyyden suuntautumisvaihtoehdolta. Onko siitä apua? ”Eniten ehkä innostuksen ja motivaation tasolla”, yrittäjät tuumaavat. Mentorinsa Juho Mölsän avulla ryhmä on visioimassa jotakin palvelualan yritystä. Mutta minkälaista, se on vielä epäselvää.

Klo 14:08. ”Onko tässä taas kyseessä jokin vitsi?” hokee biologian ja maantieteen lehtori Emma Lager koulun käytävillä. Biologien työhuoneeseen on nimittäin ilmestynyt vuode, mikä herättää suurta ihmetystä.

Vuoden kepponen ei kuitenkaan ole kyseessä, vaan punkan on itselleen sijannut Suvensaari tulevaa yötä varten. Nähtäväksi jää, heittäytyykö kukaan väsynyt opettaja perjantai-iltapäivän päiväunille ennen kuin Suvensaari iltamyöhään pääsee nukkumaan.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Sen toteaa Emma Lager.

Klo 14:20. Järjen toimittaja orientoituu ja asioi kahviautomaatilla. Iltapäivän oppitunnit ja sitä myöten viikon koulutyö alkavat samaan aikaan tulla päätökseensä, ja kotiin rientävä historian ja latinan kielen opettaja Suvi Randén tiedustelee, onko missään ryhmässä hoksattu ottaa latinan kieltä myyntivaltiksi. Ei ole, ainakaan vielä.

Klo 15:00. Kurssilaiset kokoontuvat lukion ala-aulaan pientä taukoleikkiä varten. Ohjelmassa on portaiden juoksua, hyppelyä ja performansseja. ”Tämä huutaminen on kyllä kivaa”, toteaa Juho Mölsä ohjatessaan opiskelijatovereita. Vallankahvasta nauttii myös Joonas Mustonen.

Päällysmies Mustonen työn touhussa.

Klo 15:15. Yrittäjät palaavat työskentelemään. Opettajakaksikko passitetaan ostamaan evästä kaupasta Pajalantien toiselta puolen. Samaan aikaan viimeinenkin bussia odottanut opiskelija poistuu lukiolta viikonlopun viettoon. Jännitys nousee, sillä koulu on käytännössä autio.

Askeleet vapauteen.

Klo 15:36. Opiskelijoiden energiatankkaus on turvattu, kun opettajat saapuvat ruokakassien kanssa. Tilanne on harvinainen: normaalistihan opiskelija kiikuttaa omenan opettajalle, mutta nyt asetelma on päinvastainen.

Omenoitta jääneet opettajat kantavat eväät opiskelijoille.

Klo 15:40. Ullakolla työskentelevä ryhmä on kehitellyt voittoisan strategian. ”Murskaamme kilpailijat!” tytöt hihkuvat. Muissa ryhmissä esiintyy sen sijaan jo nälän ja väsymyksen merkkejä. ”Fiilis on nälkäinen”, kuuluu yleinen kommentti. Onneksi mentorit vääntävät pian voileipätarjoilun välipalatarvetta paikkaamaan.

Klo 17:30. Team spirit kohoaa jälleen, kun ohjelmassa on murhamysteerin ratkominen. Lukion käytäville ei ole kuitenkaan järjestetty ruumista, vaan bisnesmiehet ja -naiset saavat käytellä ryhmissä hoksottimiaan vihjeet apunaan. Salapoliisitehtävän selvittävät nopeiten ryhmät Ullakolla ja Suvensaaren luokassa.

Kuka on syyllinen?

Klo 17:45. Vellikello soi, kun opettajat saavat illallisen valmiiksi. Ruokalistalla ollut lasagne ja salaatti saa hyvän vastaanoton nälkäisten visionäärien keskuudessa.

Bisnesten pyörittäminen on kovaa hommaa, sillä eineslasagnea kuluu nälkäisiin suihin ainakin 5 vuokaa ja opettajainhuoneen uuni käy kuumana.

Oman lisämausteensa ateriaan tuo ruokailu opettajainhuoneen sohvilla – tai vaihtoehtoisesti tyhjällä Areenalla, mikä on normaalien ruokatuntien hälinään verrattuna eksoottinen kokemus.

Tältä näyttää bisnestason ateria.

Klo 19:00. Ruoan jälkeen yrittäjäkurssilaiset ovat palanneet työn pariin. Jukka Linnonmaa palaa vilkaisemaan, miten ryhmät ovat edistyneet.Matkailuyritysryhmä saa Linnonmaalta neuvoja järvenpääläisyyden hyödyntämiseksi. ”Kyllä hän asiansa osaa”, ryhmä kommentoi saamaansa konsultaatiota. ”Hienoa kuulla ammattiyrittäjän ajatuksia.” Myös itse työ on ryhmällä jo hyvässä vaiheessa.

Klo 19:31. ”Usealla ryhmällä on hyvässä vauhdissa työ”, sanoo kahvikupin ääreltä yhytetty Joutsivuo. ”Kunhan eivät luulisi olevansa jo valmiita. Kiire tulee varmasti, kokemus on sen osoittanut.”

Minä juon nyt kahvia. Joutsivuo on kuin Harri Holkeri.

Myös Jukka Linnonmaa on havainnut innostuksen. ”Ryhmät ovat innolla tehneet työtä. Enemmän konkretiaa pitäisi kuitenkin saada aikaiseksi; mitä myydään ja kenelle.” Toistaiseksi kehitteillä olevat yritykset pyörivät vielä paljolti ajatusten varassa.Entä onko kurssilaisissa ainesta oikeiksi yrittäjiksi? ”On, ilman muuta”, Linnonmaa toteaa. ”Kymmenen vuoden kuluttua usealla heistä voi hyvinkin olla oma firma.”

Klo 20:00. On aika pienelle happihyppelylle ja eväsvarastojen täydennykselle. Täydellä kokoonpanolla riennetään Pajalan K-Supermarkettiin evästä ostamaan.

Edessä on mitä työntäyteisin yö, sillä usean ryhmän ostoslistalla on makeisia ja kofeiniinpitoisia juomia.

Yötyö vaatii yötyön eväät.

Klo 21:03. Järjen toimittaja lähtee kotiin nukkumaan, mutta yritysten rakentelu jatkuu lukiolla vielä myöhään yöhön.

Lauantai 1.3.2014, klo 7:10. Opettajat keittävät aamupuuroa, kun Järjen toimittaja palaa lukiolle. Vaikka kaikki ovat saaneet jotenkuten nukuttua, on Järjen toimittaja mitä ilmeisimmin läsnäolijoista pirtein.

Ryhmillä on aikaa vielä vajaat pari tuntia, sillä pressitilaisuus alkaa yhdeksältä. Viimehetken kiire alkaa olla käsillä.

Klo 7:20. Matkailuyritysryhmä on selvinnyt yöstä, mutta yksi sukka on kadoksissa. Firmalla menee toisaalta hyvin, jos tappiot rajoittuvat vain yhteen vaatekappaleeseen näinä taloudellisesti vaikeina aikoina.

Myös palvelukonseptiryhmä on saanut projektinsa hyvään vaiheeseen. ”Kaikki voitava on tehty”, huokaistaan. Edessä on enää presentaation rakentaminen.

Ullakolla on meneillään jo pressitilaisuuden harjoittelu, ja extremematkailuryhmäkin heräilee pikku hiljaa Montenegrosta, ruotsinluokasta. ”Täällä on ikävän kova lattia, mutta tämähän onkin ruotsinluokka.”

Extreme-elämyksen kokee jo yöpymällä ruotsinluokan ääriolosuhteissa.

Klo 8:50. Pressitilaisuuden alkuun on enää kymmenen minuuttia. Viimehetken jännitystä ei ole ilmassa, vaan juhlavaatteissa edustavat yrittäjät kertovat olevansa ainoastaan uupuneita.

Väsymystä onkin pitkän ahertamisen jälkeen ilmassa, kun Joonas Mustonen hakee pressitilaisuuteen lisävirtaa hengittelemällä kahvipaketin tuoksuja. Yön unilelu pysyy mukana loppuun asti.

Kofeiinihöyryt pitävät hereillä…

…vaan viestiikö tämä ilme jo kahvin yliannostuksesta?

Klo 9:00. On aika esitellä tulokset. Arvovaltaisessa tuomaristossa istuvat yrittäjä Jukka Linnonmaan lisäksi Järvenpään Yrittäjät ry:n tiedottaja ja graafisen alan yrittäjä Heli Tiensuu, logistiikka-alan toimija Hannu Kolmonen sekä lukion edustajana opinto-ohjaaja ja aikuislinjan apulaisrehtori Päivi Järvinen.

Lisäksi esityksiä kuuntelevat myös kurssin opettajat, mentorit sekä muut kurssilaiset ja koulun toimittaja.

Pressitilaisuuden aloittaa Valhallassa työskennellyt extreme-matkoja markkinoiva ryhmä. Luomistyön tuotoksena syntyi Extreme Holidays, joka tarjoaa reipashenkistä matkailua vaativampaankin makuun.

Tuomaristo kehuu idean omaperäisyyttä. Kohderyhmä on haastava, joten persoonallisuutta tarvitaan.

Toiseksi esiintyy Ullakolla ahertanut ryhmä, joka loi yrityksen nimeltä Refresh. Iskulauseensa ”loistava lähiö” mukaisesti yritys ehostaa harmaantuneiden betonilähiöiden julkisivuja.

Idea sai ryhmässä syntynsä kadulla tehdyistä havainnoista. ”Ihanaa, että nuorten ihmisten mielestä paikat pitää pitää kunnossa”, hehkuttaa Päivi Järvinen. Tuomaristo kehuu ryhmän esitystä ja visualisointia. ”Ideana tämä on hirveän iso kakku, ei mitään nappikauppaa.”

Palvelua kehitellyt ryhmä aikaansai Fetchers -nimisen firman. Idea monipuolisuus kerää plussapisteitä.

Fetchers sai kiitosta myös seikkaperäisestä presentaatiosta kaavioineen kaikkineen. ”Tervemenoa vain Aalto-yliopistoon”, toivottaa Linnonmaa nuorille yrittäjille.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, kuullaan matkailuyrityksen kehittäneen ryhmän visio. Vanhankylänniemen potentiaali matkailualueena hyödynnetään terveyskeskukseen perustettavalla Locus-nimisellä majatalolla ja matkailualueella.

Idea perustuu siihen, että terveyskeskus siirtyy aikanaan kaupunkiin kaavailtuun uuteen Terveystaloon, jolloin vanhan terveyskeskuksen tilat voidaan remontoida ja ottaa uuteen käyttöön.

Idea on tuomariston mielestä varsin realistinen ja saa paljon hyväksyviä kommentteja.

Klo 10:46. Pressitilaisuus tulee päätökseensä, ja kaikkien kurssilaisten luomukset on nähty ja koettu. Tuomaristo vetäytyy pohtimaan voittajaa.

Mitkä ovat opettajien mielipiteet kurssilaisten aikaansaannoksista? ”Kaivattua konkretiaa saatiin yöllä aikaiseksi. Kaikki ovat nähneet paljon vaivaa ja tulokset ovatkin sen mukaisia”, lausuvat opettajat yhdestä suusta.

Klo 11:00. Aloituksesta on kulunut juurikin 24 tuntia, kun tuomaristo nimeää voittoisan liikeyrityksen.

Tuomarit Heli Tiensuu (vas.), Jukka Linnonmaa, Hannu Kolmonen ja Päivi Järvinen.

”Kaikissa ryhmissä on mietitty hyvin organisaatio, rahoitus ja vastuu”, tuomaristo kertoo. Pisimmälle viedyksi projektiksi nousi tuomariston mielestä Locus-majatalo.Voittajat saavat suklaata ja lämmintä kättä, joten viikonloppu voi alkaa hyvillä mielin. Myös koko muu porukka on tyytyväinen kurssiin.

Ja onhan ainutlaatuinen kokemus viettää lukiolla 24 tuntia putkeen, vaikka lukiolaisen koulupäivät monesti venyvätkin.

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg

Kuva: Niko Salminen.

“Heitä voltti!” huutaa pieni järvenpääläinen poika parkouraajalle.Parkouraaja huokaisee syvään ja jatkaa matkaansa seuraavan aidan ylitse.

Kyseessä on monelle parkouria harrastavalle tuttu tilanne. Se myös ärsyttää monia aitoa parkouria harrastavia, sillä voltit eivät parkouriin kuulu, vaikka monet toisin luulevat. Yhtä hyvin voisit käskeä pikaluistelijaa tekemään piruetin tai syöksylaskijaa rodeon.

Parkourin perusidea on liikkua paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti ja sulavasti, ilman erityisvälineitä, ympäristöä hyödyntäen. Yleensä voltit eivät edistä tätä periaatetta. On toki joitakin tilanteita joissa myös voltit voivat edistää sulavaa liikkumista. Parkourista on kuitenkin eriytynyt suuntaus, jossa liikkumisen ohella ilmaistaan itseä erinäisin tempuin. Tätä suuntausta kutsutaan Free Running – nimellä. Free Running on ottanut vaikutteita telinevoimistelusta, trikkauksesta ja joistakin katutansseista.

Parkour onkin saanut suosiota suurimmilta osin juuri median ja internetin välityksellä. Monet Yamakasin jäsenistä ovat toimineet stunt-näyttelijöinä ja internetissä on tuhansittain parkour- ja free running -videoita. Monet harrastajista ovat kertoneet innostuneensa harrastuksesta juuri näiden videoiden ansiosta. He ovat nähneet jonkun temppuilevan videolla hienosti ja ovat halunneet oppia tekemään itse samalla tavalla.Parkourin kehittäjänä pidetään ranskalaista David Belleä ja Sébastien Foucania 1980-luvulla. Parkourin tapaista liikkumista on kuitenkin harrastettu läpi vuosisatojen. Belle ja Foucan ystävineen perustivat ensimmäisen parkouraajien ryhmän Yamakasin. Vuonna 2001 Yamakasista tehtiin elokuva, jonka myötä parkour levisi laajemmin maailmalle ja saavutti suosiota. Suomeen parkour tuli juuri tämän elokuvan myötä.

Parkour on monipuolinen liikuntalaji. Se nostaa tehokkaasti peruskuntoa ja kehittää sekä lihaskestävyyttä että räjähtävää voimaa. Laji kehittää myös kehon koordinaatiota, sillä monet liikkeet vaativat hyvää kehonhallintaa. Fyysisen hyödyn lisäksi parkourista saa paljon onnistumisen kokemuksia ja pitkäkestoisen liikunnan uskotaan vapauttavan endorfiineja, jotka saavat aikaan hyvänolon tunteen.

Lihaskunto on tärkeä osa parkourin harjoittelua. Lihakset suojaavat kehoa vammoilta ja hyvien lihasten avulla suorittaminen on helpompaa. Parkour itsessään on kuitenkin hyvää lihaskuntoharjoittelua, joten huono aloituskunto ei haittaa. Lihaskunto paranee varmasti parkouria harrastaessa. Monet harrastajat kuitenkin tekevät oheisharjoittelua pääasiallisen parkourharjoittelun lisäksi joko kuntosalilla tai oman kehon painolla. Oman kehon painolla tehtävät liikkeet ovat suosituimpia, sillä parkourissa kuitenkin tehdään kaikki liikkeet ilman painoja. Kun liikkeitä tekee omalla keholla, koordinaatio ja oman kehon tuntemus paranevat paremmin kuin kuntosalin laiteilla tai irtopainoilla harjoiteltaessa.

Parkourin aloittaminen

Parkourin aloittaminen on helpompaa kuin Free Runningin, sillä Parkour ei tarvitse pehmeitä tai ponnistavia alustoja temppujen harjoitteluun. Parkourissa riittää, että on jokin seinä tai kaide, josta voi tehdä vaultteja eli ylityksiä. Turvallisuuden vuoksi olisi tietysti hyvä olla jokin pehmeähkö alusta, kuten nurmikko, huonojen alastulojen varalta. Parkouraajan perustaitoihin kuuluu hyvien treenipaikkojen eli spottien löytäminen. Ajan kanssa oppii hyödyntämään erilaisia paikkoja paremmin ja kykenee löytämään treenipaikkoja helpommin.

Free Runningin aloittaminen

Free Running on hyvä aloittaa sisähallista, jossa on pehmeitä patjoja alastuloon, ponnistavia alustoja esimerkiksi volttien harjoitteluun ja esteenomaisia palikoita temppujen soveltamiseen. Kuten parkouraajallakin, Free Runningin harrastajalla on hyvä olla sama kyky löytää hyviä harjoittelupaikkoja mielikuvituksen avulla.

No missä sitten voin harrastaa Parkouria tai Free Runningia?

Suomen kaupungit ovat suurimmaksi osaksi niin tylsiä suunnittelultaan, että Parkourin ja Free Runningin harrastaminen kaupungeissa on hankalahkoa. Helsingissä on kyllä monissa paikoissa hyviä mahdollisuuksia harjoitteluun, vaikka ihmiset saattavatkin välillä suhtautua näiden lajien harrastajiin negatiivisella tavalla. Järvenpäässäkin on pari hyvää paikkaa harrastaa. Yksi hyväksi todettu paikka on kirkolla, josta löytyy useita erikokoisia ja pitäväpintaisia muureja. Järvenpäässä on myös muutama hyvä leikkipuisto, joissa voi soveltaa Parkouria ja Free Runningia. Sisähalleja taas ei lähistöllä oikein ole, mutta parhaimmat sisähallit ovat Malmilla sijaitseva Parkourkeskus, Lahden Parkour Akatemia sekä Helsingin Taitoliikuntakeskus.

Suvensaari avaa ovet uusiin kulttuureihin. Kuva: Hanna Kuusisto.

Koulumme oma maailmanmatkaaja Tommi Suvensaari on tunnettu tarinoistaan ja kokemuksistaan.

Ohjeita Suvensaarelta löytyisi joka lähtöön niin arkeen kuin juhlaankin, mutta tällä kertaa keskitytään ulkomaanmatkustelun saloihin. Jos siis olet miettinyt matkalle lähtöä (etkä aio luopua suunnitelmasta jutun lukemisen jälkeen) niin tässä on kaikki se, mitä kokenut konkari voi sinun turvaksesi tarjota!

1. Matkalla kohtaa… itsensä. Kannattaa varautua siihen, ettei se ole ihan kaikkein miellyttävin tuttavuus. Mutta ei kannattaa ottaa itseänsä niin tosissaan. Hyvä neuvo kotoisessa arjessakin.
2. Monikäyttöesine matkalle… on joustava asenne. Ei kannata hermostua tai jopa panikoida vastoinkäymisistä. Jos alkavat kädet täristä, ääni väristä, alahuuli väpättää ja äänen volyymi nousta heti, kun asiat eivät mene niin kuin haluaisi, kannattaa pysyä kotona katsomassa Kauniita ja rohkeita.
3. Matkoilla voi… ihan hyvin olla resuisissa ja vaikka rikkinäisissä vaatteissa. Ketä kiinnostaa, miten joku turisti on pukeutunut? Ei sinulla kuitenkaan ole varaa mennä mihinkään hienoon ravintolaan syömään. Wienin oopperassakin on piippuhylly.
4. Paikalliset ovat… sinua fiksumpia asiassa kuin asiassa. Tosin ymmärtävät paremmin siansaksaa, ilmeilyä ja käsillä huitomista kuin englantia. Englannissakin.
5. Nähtävyydet… kannattaa tarkistaa matkaoppaista ja netistä etukäteen. Parillakin reissulla on jäänyt jotain kiinnostavaa näkemättä/kokematta, kun ei ole valmistautunut. ”Ai, Pisassa olisi ollut joku vino torni??”
6. Kolme tärkeintä asiaa…
   1. Ajattele, että torakka sängyssäsi aamulla on vähän kuin koiranpennun vierestä heräisi! Eli älä narise epämukavuuksista, joita ei voi helposti ratkaista
   2. Älä kiukuttele matkatovereillesi, sillä moni ystävyys on joutunut matkoilla kovalle koetukselle tai katkennut kokonaan
   3. Pidä aina evästä ja vettä repussa mukana! Koskaan ei tiedä, milloin juuttuu paikallisten teinien kanssa hissiin pariksi tunniksi.
7. Muista aina… kokeilla paikallisia ruokia – kunhan ne ovat kuumia ja eivätkä ole jogurttipohjaisia. Myös lentokoneruuat ovat mahtavia. Turha niiden kanssa on hienostella.
8. Jos unohdat kotiin… rahat/luottokortin, passin tai viisumin, olet pulassa. Kaiken muun voi hankkia paikan päältä.
9. Hätätilanteen sattuessa… karju! Vaikka nunnalle ja kirkossa. Toki tietysti hätätilanteen luonteesta riippuen.
10. Matkalaukku… yrittää AINA karata rilluttelemaan Pariisin yöelämään, jos lentokoneenvaihto on Charles de Gaullen kentällä. Fiksuimmat laukut löytävät sinne, vaikka vaihto olisi Frankfurtin lentokentällä.
11. Älä ikinä… ole koppava paikallisille. Nöyryydellä selviää pahastakin paikasta; kädet sivuille ja anteeksipyytävästi ”Turistico stupidico!”. Ongelmatilanteessa on oleellista virheellisen espanjan käyttö, maassa kuin maassa. Tosin Espanjassa kannattaa käyttää ruotsia.
12. Uskaltautuessasi… valmisretkelle tunge jenkkien kanssa samaan ryhmään: niissä kehtaa tehdä tyhmiäkin kysymyksiä ja porukka on aidosti innoissaan. Hyvällä tuurilla seuraksi voi lisäksi saada hauskan aussin, joka on eksynyt samaan ryhmään ja joka alkaa olla tosi kypsä retken puolivälissä.

+1 Minun kanssani matkustettaessa…. pitää varautua oikoteihin. Hortoilu on hauskaa enkä ole vielä eksynyt (pysyvästi). Tietysti tervettä järkeä saa käyttää siinä, oikaiseeko Rion slummien kautta.

Alunperin kirjoittanut Hanna Kuusisto