1

Opiskelijoiden novellit: Gino Arban 19F, ÄI11-kurssi

Villasukat

Pyöräilin ylämäkeä pitkin. Aurinko ja kirkas lumi kirvelivät silmiäni. Viileä kevätaamu viilensi mukavasti. Olin hermostunut ja osa minusta halusi kääntyä takaisin, mutta olin jo tehnyt päätökseni. Ylämäen saavuttuani olin määränpäässäni. Jätin pyöräni autotallin eteen ja kävelin ulkoportaille. Soitin ovikelloa ja yritin rentoutua. Kaisan äiti tuli avaamaan.
”Terve!”, hän hihkaisi energisesti ja hymyili minulle. Hän oli aina iloinen, joten oli vaikeaa kuvitella häntä alakuloisena.
”Mä tulin tapaa Kaisaa”, vastasin iloisesti, sillä yritin olla samalla energiatasolla Kaisan äidin kanssa.
”Miksikäs muutenkaan sinä olisit täällä?”, hän vastasi virnistäen ja huusi sitten talon perälle: ”Kaisa! Aaron on täällä!”
Hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi:
”Minun täytyy tästä lähteä zumbaan”
Kaisan äiti käveli nopeasti ulos, enkä ehtinyt hyvästellä häntä. Kävelin eteiseen ja kuulin talon perältä askeleita. Kaisa saapui eteiseen kylpytakissa, ja hän oli kietonut pyyhkeestä turbaanin päähänsä. Hän oli juuri tullut suihkusta ja tuoksui hyvältä.
“Moi”, hän sanoi.
”Mul on yks juttu mist meidän pitää puhuu, mut haluun puhuu siit ulkon.”
Kaisa vaikutti yllättyneeltä, vaikka olin kertonut hänelle saapumisestani.
”Okei. Käyn vaihtamassa vaatteet ja tuun sit.”
Hymyilin hänelle vastaukseksi ja kävelin ulos. Kaisan äiti pakkasi autoon jumppatavaroita ja oli istuutumassa kuskin paikalle. Hän katsoi minua päin ja kysyi yllättäen:
”Koska ajattelitte käydä Föönissä?”
Voi vittu. Olin unohtanut täysin, että hän oli saanut työkavereiltaan kaksi lippua Fööniin, vapaalentotunneli, jossa pystyi kokemaan leijumisen. Hän halusi antaa liput minulle ja Kaisalle.
”Noh, kattoo sit myöhemmin.”
Jouduin valehtelemaan hänelle, sillä tiesin, etten tulisi koskaan käyttämään noita lippuja.
”Kertokaa sitten, kun haluutte käyttää ne”, hän sulki oven ja käynnisti auton. Hän vilkutti minulle ja tein samoin hänelle. Hän ajoi pois ja jäin yksin pihalle ajatusteni kanssa. Minne katosi se onnellisuus, mitä koin Kaisan kanssa? Olin puhunut asiasta hänen kanssaan, mutta hän ei tuntunut suhtautuvan ongelmaan riittävän vakavasti.

Kuulin etuoven avautuvan. Kaisa astui ulos ja sulki oven perässään. Hän jäi seisomaan oven portaille. En lähestynyt häntä ja seisoin kolmen metrin päästä hänestä. Olisin voinut vielä perääntyä. Olisin voinut edelleenkin vakuuttaa itselleni, että kyllä hän pystyisi muuttumaan. Olisin voinut edelleenkin vakuuttaa itselleni, että hän toden teolla välittäisi minusta. Yritin kaikkeni ollakseni optimistinen suhteemme vuoksi, mutta toivonkipinä oli sammunut jo aikoja sitten, ja tilalle oli tullut katkeruus. En voinut enää paeta ja vakuuttaa itselleni, että suhteemme voitaisiin korjata. Oli vaikeaa olla purkamatta vihaani häneen. Halusin syyttää häntä suhteemme päättymisestä, mutta se olisi ollut epäreilua. Onneksi onnistuin pysymään rauhallisena.
”Tiiäks sä miks mä oon täällä?”
Hänen kasvoillaan oli tyyni ilme. En osannut sanoa tiesikö hän, että tulin eroamaan hänestä. Ehkä hän tiesi, mutta ei halunnut sanoa sitä ääneen. En sanonut mitään, sillä halusin nähdä, osoittaisiko hän eleitä surusta. Olimme hetken hiljaa. Miten ihmeessä olin päätynyt seurustelemaan hänen kanssaan? Miten en alussa huomannut hänen vikojaan? Aivoissani oli sota meneillään ja enkä ollut varma, mitä minun tulisi sanoa seuraavaksi. En kuitenkaan kestänyt välillämme olevaa hiljaisuutta.
”Tiiäks mä yritin. Mä halusin uskoa, että sä pystyisit muuttumaan parempaan päin.”
Vilkaisin uudestaan, olisiko hänen ilmeensä muuttunut, mutta se oli edelleen sama.
”Koko tän suhteen aikana, se oon aina ollut minä, joka on tehnyt ensiliikkeen. Kysynyt aina treffeille sekä kysyny aina vointia. Tuntuu silt, kun puhuis chattibotille, mut chattibotitkin osaa tehä aloitteita.”

Otin repun pois selästäni ja kaivoin sieltä esiin villasukat. Villasukat, jotka Kaisa oli minulle neulonut joululahjaksi. Ne toivat tuolloin mieleeni hyviä hetkiä suhteestamme. Kun purimme virtuaalisia pommeja ja söimme suklaapopcorneja. Noina aikoina oli paljon naurua. Meillä oli hauskaa, mutta nauru oli kuitenkin hiipunut pois. Lähestyin Kaisaa ja ojensin villasukat hänen käteensä. En enää voinut pitää noita sukkia jaloissani. Ne muistuttivat liikaa hänestä. Hänellä oli edelleen tuo sama tyyni ilme. Ei minkäänlaista reaktiota. Ehkä hän oli kuollut sisältäpäin, eikä sen vuoksi näyttänyt tunteitaan. Kävelin hänestä muutaman askeleen poispäin ja sanoin:
”Se on nyt ohi.”
Otin pyöräni ja hyppäsin sen satulaan. Olin polkaisemassa vauhtia, kunnes hän kysyi:
”Voidaanko me olla edes kavereita?”
Tuumasin hetken ja käännyin hänen puoleensa.
”En tiedä”, vastasin ja kohautin olkapäitäni.
Laitoin kypärän päähäni ja polkaisin itseni matkaan. En katsonut taakseni, joten en tiedä miten hän reagoi vastaukseeni. Annoin pyörän valua alamäkeä pitkin. Jaloillani oli kylmä.

Järki kiittää.




Lukiolaiset mielenterveysongelmista: Järjen mielenterveyskysely

Oletko hakeutunut hoitoon mielenterveysongelmien vuoksi? Kuinka tärkeäksi koet oman mielenterveytesi ylläpidon? Koetko tietäväsi mielenterveysongelmista tarpeeksi? Esimerkiksi näihin kysymyksiin saat Järvenpään lukiolaisten vastaukset, sillä Järki teki kyselyn ottaakseen selvää lukiolaisten kokemuksista ja näkemyksistä liittyen mielenterveyteen.

Järjen mielenterveyskyselyyn vastasi reilu 200 ihmistä, joista noin 75% oli naisia. Vastauksia tuli tasaisesti kaikilta vuosikursseilta.

35% vastanneista on joskus hakeutunut hoitoon mielenterveysongelmiensa vuoksi, eli suurimmalla osalla lukiolaisistamme ei kuitenkaan ole henkilökohtaisia kokemuksia mielenterveyshoidosta. Se, että kolmasosa opiskelijoista on hakenut hoitoa kertoo toisaalta siitä, että moni nuori kamppailee mielenterveysongelmien kanssa.

70% vastanneista on tyytyväinen saamaansa hoitoon. Aikaisemmassa Järjen artikkelissa ”Mielenterveyshoidossakin saattaa kokea itsensä avuttomaksi” käsitellään kyselyn tuloksia huonoista kokemuksista mielenterveyshoidossa.

Tärkeimmäksi hoitokeinoksi mielenterveysongelmiin koetaan terapia sekä omat valinnat, kuten liikunta ja syöminen (61%). Muita suosituimpia hoitomuotoja ovat lääkitys, mindfulness, ryhmä- ja psykoterapia. Muita mainintoija ovat myös läheisten tuki, kaverit, taiteen tekeminen ja oma asenne.

Yli 60%:llä vastanneista on kokemuksia läheisten mielenterveysongelmista, ja heistä yli puolet ovat kokeneet lähimmäisen sairauden rankaksi. Suurimmalla osalla asia on aiheuttanut oman mielialan laskua ja lisännyt huolta läheisestä.

Olen kovasti koittanut auttaa. Ja miettinyt hänen asioitaan, joka sitten taas kuormittaa minua.

Vaikea auttaa toista ja itselläkin vaikea olla.

On ollut rankkaa ja huolestuttavaa nähdä lähimmäiseni sairautensa väsyttämänä ja syrjäyttämänä – -.

Kärsin itse, kun tiedän, että hän miettii välillä itsemurhaa.

Olen kokenut olevani vastuussa läheiseni sairaudesta. Olen kamppaillut itseäni syyttävien kysymysten kanssa, kuten miksi en ole auttanut häntä enemmän, miksi en ole tehnyt enemmän, miksi olen vain pahentanut asiaa.

Oli rankkaa nähdä äidin itkevän joka päivä, sekä nähdä hänen ja kaverini laihtuvan rajusti. Onneksi asiat ovat nyt paremmin.

Moni on kärsinyt lähimmäisensä sairaudesta elämänlaatuun merkittävästi vaikuttaen. Jos huoli lähimmäisestäsi on kova, muista, ettei huolta tarvitse kantaa yksin. Juttele asiasta ystävän, turvallisen aikuisen tai ammattihenkilön kanssa, mutta älä jaa läheisesi yksityisasioita esimerkiksi kaveriporukassasi. Et ole vastuussa lähimmäisesi ongelmista, ja jos niiden käsittely käy rankaksi, muista että voit kertoa hänelle siitä ja suositella ammattiapua.

Reilu 20% kyselyyn vastanneista on saanut jonkin diagnoosin mielenterveysongelmasta. Yleisin diagnoosi on masennus (51%), toiseksi yleisin ahdistuneisuushäiriö (42%), johon sisältyvät esimerkiksi paniikkihäiriö, fobiat ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Muita saatuja diagnooseja ovat syömishäiriö (10%), pakko-oireinen häiriö (5%) ja persoonallisuus- tai käytöshäiriö (4%). Kolmasosa kyselyyn vastanneista kokee, että heillä on jokin diagnosoimaton mielenterveysongelma.

Suurin osa kokee, että mielenterveyshoito on Suomessa ammattitaitoista ja helposti saatavilla. Kommentteina on kuitenkin myös, että potilaiden tilanteita ei oteta huomioon ja masennuslääkkeitä tuputetaan.

60% kokee tietävänsä tarpeeksi mielenterveysongelmista. Tiedon lähteitä ovat internet (87%), koulu (84%), sosiaalinen media (76%), kaverit (57%), omat kokemukset (47%), terveyden ammattilainen (40%) sekä vanhemmat (27%).

Suurin osa kokee keskustelun mielenterveysongelmista avoimeksi ja hyväksyväksi. Monen mielestä tietyt mielenterveysongelmat ovat kuitenkin vähemmän hyväksyttäviä yleisessä keskustelussa kuin toiset. Noin puolet vastanneista juttelee mielenterveysongelmista paljon kavereidensa kanssa.

Alunperin kirjoittanut Sami Lehtinen ja Katri Lempiäinen




Toimintapäivän kuvasatoa

Järvenpään lukio järjesti viime perjantaina 31.8. jokavuotiseksi perinteeksi muodostuneen toimintapäivän, jolloin opiskelijat pääsivät kokeilemaan hauskanpidon merkeissä monenlaisia pajoja ja toimintapisteitä. Järki keräsi kuvasatoa erikoispäivän tunnelmista.

Geokätköilemään lähdössä!

Mölkkypisteellä oli melko hiljaista…

Ahkeria opiskelijoita tentteihin lukemassa

Historian luokassa oli mukava viettää aikaa lautapelejä pelaten.

Paikalta löytyivät niin shakkivälineet…

…kuin yksi Pisan kalteva tornikin!

Hyväntuulista väkeä!

Monenlaista liikunnallista aktiviteettiä oli tarjolla.

Muun muassa lentopalloa…

…ja sählyä.

Mystinen bafa-bafa hämmensi monia.

Lisää kuvasatoa bafa-bafalta

Innokas poseeraaja pongattu

K-pop paja koostui tanssista

Kuvispajan muotinäytöksessä.

Sieltä löytyikin paljon luovia asukokonaisuuksia!

Valokiilassa.

Kuvaamisessa mukana Ada Kalliomäki.

Alunperin kirjottanut Henni Savolainen




”Tää on ihan mahtavan hyvä lukio” – avajaisten tähtivieras hehkutti Järvenpään lukiota

Ensimmäisen kouluviikon päätteeksi perjantaina 17.8. Järvenpään lukiolla pidettiin perinteiseen tapaan lukuvuoden avajaiset. Areenalla nähtiin musiikkia ja tanssia sekä tähtivieras – ammattiurheilija Mirko Lahti. 

Show alkoi opiskelija Joona Uusitalon upealla pianoesityksellä Mozartin klassikosta Turkkilainen Marssi. Uusitalo hyväksyttiin arvostettuun Sibelius-Akatemiaan vuonna 2017 – eikä turhaan: konkarin sormet liikkuivat koskettimilla jälleen kerran ilmiömäisen sulavasti.

Uusitalon sonaatin jälkeen oli vuorossa yllätysvieras, kaksinkertainen nuorten alamäkiluistelun maailmanmestari Mirko Lahti. Nöyrä ja rento Lahti palasi juurilleen Järvenpään lukioon ja esitteli lyhyessä puheessa itseään ja lajiaan.

”Tää on ihan mahtavan hyvä lukio, hyvii nuorii, hyvii maikkoi”, ylisti Lahti.

Kuka on Mirko Lahti?

  • 21-vuotias
  • Kotoisin Mäntsälästä.
  • Valmistunut Järvenpään lukiosta vuonna 2016.
  • Opiskelee Vierumäen urheiluopistossa.
  • Voittanut kahdet nuorten alamäkiluistelun MM-kisat sekä lukuisia muita kilpailuja.

Avajaisten jälkeen auditoriossa pidettiin pienimuotoinen kyselytuokio, jossa urheilulinjalaiset ja Järki pääsivät tapaamaan Lahden.

”Jos ei tee sitä, mistä tykkää, se näkyy tuloksissa”

Mirko Lahti on edennyt lajinsa huipulle nopeasti: Suomen kärkiluistelija aloitti uransa vuonna 2015 ja on jo yltänyt kymmenen parhaan joukkoon kansainvälisillä jäillä. Urheilija kertoo, että hänen menestyksensä takana on laaja ja monipuolinen urheilutausta, motivaatio, kova treenaaminen sekä tasapainon löytäminen arjen ja rentoutumisen välillä. 

”Myös tekemisestä nauttiminen on tärkeää. Jos ei tee sitä, mistä tykkää, se näkyy tuloksissa”, totesi Lahti.

Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt niin kuin Strömsössä. Lahti kertoi, että harrastelijasta ammattilaiseksi siirtyminen on tuonut uusia haasteita, kuten julkisuuden. 

Nykypäivänä merkittävä osa urheilijan työnkuvaa on mediassa esiintyminen, josta myös Lahti on saanut makua. Kansainvälisessä mediassa tarvitsee vähintäänkin sujuvaa englannin kielen taitoa. ”Yleensä jännittää ainakin vähän”, totesi Lahti, joka on esiintynyt muun muassa tunnettujen amerikkalaisten uutiskanavien CNN:n ja Foxin haastatteluissa. 

Median rooli urheilussa on ollut otsikoissa vuosien varrella, ja monet alan huiput ovat avautuneet mittavista paineista parrasvaloissa. Julkisuus on tavallisesti raskas lisä jo valmiiksi kovien paineiden alla kipuileville urheilijoille. 

”Sanon tässä kohtaan, että mulla on sitä varten mentaalivalmentaja”, paljasti Lahti. 

Henkinen valmentaja on Lahden tuki ja turva aikataulun, stressin ja paineiden käsittelemisessä. 

Mirko Lahti entisen liikunnanopettajansa kanssa.

”Käyn kerran kuukaudessa juttelemassa kaikenlaisesta ja se helpottaa.”

Julkisuus voi kuitenkin antaa myös positiivisia kokemuksia huonojen puolien rinnalla.

”Olen päässyt esimerkiksi Huomenta Suomeen, mikä oli tosi siistiä”, kertoi Lahti innostuneesti.

Myös sponsorien hankkiminen on tullut uutena varsin keskeiseksi osaksi nuoren urheilijan arkea. Lahti on tehnyt yhteistyötä muun muassa Jaguar Magazine -asiakaslehden ja NoPain-yrityksen kanssa.

”Tällä miehellä oli aina hymy huulilla!” huudahti yksi liikunnanopettajista, mikä sai Lahden virnistämään. 

Lahti on entinen Järvenpään lukiolainen ja eittämättä ylpeydenaihe koululle ja esikuva urheilulinjan opiskelijoille. Lahti ei koskaan ollut kiiltokuvapoika, mutta pääsi suoraan lukiosta Vierumäen urheiluopistoon, mikä oli omin sanoin ”onnenpotku”. Nyt opiskelu sujuu hyvin ja urheilija elää hetkessä. 

Lopuksi Lahti neuvoi lukiolaisia ottamaan rennosti:

”Älkää lannistuko vielä lukiossa. Eläkää ja pitäkää hauskaa.”

Santeri Koivula esitti soolon perjantain avajaisissa.

Lahden jälkeen areenalla tanssahteli tuore breakdancen Suomen mestari Santeri Koivula. 

Myös ykköset pääsivät lavalle: koulu jakoi ryhmäytymispäivissä ansiokkaasti esiintyneille yksilöille K-Supermarket Pajalan lahjoittamia patonkikuponkeja.

Ykkösluokkalaiset lavalla lukion rehtorin Marja-Liisa Lehtiniemen kanssa.

Alunperin kirjoittanut Sofia Saario ja Siiri Parviainen




Dress to impress – Mitä tyyli merkitsee nuorille?

Muodin huipulla tai ei, vaatteet voivat kertoa kuvan tapaan enemmän kuin tuhat sanaa. Lukion käytävät ovat vaatteiden täyttämiä tarinalähteitä – Nappasimme kolme kiinnostavaa ja erilaista tyyliä edustavaa opiskelijaa matkaamme ja lähdimme selvittämään tyylin mysteeriä.

Tyyli on moniulotteinen käsite.

Taidemaailmassa tyyli määritellään taiteilijan henkilökohtaiseksi ilmaisutavaksi, mutta toisaalta sanalla myös yleistetään suuria kokonaisuuksia, esimerkiksi tietyn aikakauden taidetta.

Nykypäivänä tyylillä viitataan yleisesti yksilön persoonalliseen tai ryhmän samankaltaiseen pukeutumiseen, joka muokkautuu yhteiskunnallisen kehityksen pyörteissä. Modernissa kulutusyhteiskunnassa tyyli on merkittävä osa ihmisen ja ihmisryhmien identiteettiä: vaatteiden ja asusteiden avulla ilmaistaan arvoja ja persoonallisuutta, joiden taustalla ovat kulttuurilliset tekijät.

Globalisaatio ja teknologisoituminen ovat avartaneet kansojen maailmankuvaa, mikä on puolestaan vapauttanut pukeutumisen. Uuden sukupolven myötä vanhat normit, kuten ”vaatimattomuus kaunistaa”, on lakaistu maton alle ja tilalle on tullut ”vaatteet on aatteet” -ajattelu, joka korostaa perinteisten ihanteiden sijaan omaperäistä ja yksilöllistä tyyliä sekä ryhmään kuuluvuutta.

Mitä nuoret itse ajattelevat tyylistä ja pukeutumisesta? Järki kertoo kolmen kiinnostavan Järvenpään lukion opiskelijan kokemuksia ja mietteitä vaatteiden viidakossa.

Itseilmaisua ja erilaisuutta

17-vuotias April Smith on itsevarma pukeutuja.



Syksyllä Järvenpään lukiossa aloittaneen Aprilin tyyli on sekoitus 80- ja 90-lukujen huumaa ja nykypäivän katutyyliä. Retrogurun vaatekaapista löytyy sekä yksinkertaisia poolopaitoja että väljiä ja värikkäitä tuulitakkeja.

”Äiti käytti tosi paljon vaatteita sen omasta nuoruudesta ja siitä se on vähän tullut, tietynlainen tottumus sen aikakauden tyyliin.”

Aprilin vinkki: ”Pienet yksityiskohdat, kuten aurinkolasit, tekevät tavallisestakin asusta kiinnostavan ja muodikkaan.”

Vanhat mutta trendikkäät ”Vanssit” sopivat asuun kuin asuun.

Tanssin, erityisesti katutanssin, parissa varttunut April kertoo myös hip hop-kulttuurin vaikuttaneen vaatemakuunsa vahvasti.

Suurimman osan vaatteistaan kirpparikonkari hankkii käytettynä; Nostalgiahenkisille kirpputorit ovatkin oikea aarreaitta.

”Tykkään näyttää, kuinka myös vanhoista vaatteista voi saada kivannäköisiä. Pienikokoisena kirpputoreilta on vaikea löytää mitään sopivaa, joten tuunaan vaatteita: Lyhennän ja kavennan housuja ja paitoja.”

Yhtä persoonallisia vaatteita Aprilin päällä ei olisi kuitenkaan nähnyt vielä pari vuotta sitten. Uudet piirit ja vapaampi ilmapiiri lukiossa auttoivat itsevarmuuden ja oman tyylin löytämisessä:

”Yläasteella oli sellainen vaihe, että halusin kuulua massaan, mutta nyt lukiossa on paljon ihmisiä, jotka uskaltavat ja haluavat olla omaperäisiä, ja olen saanut sen kautta rohkeutta.”

April kannustaa kuoriutumaan simpukasta helmeksi. Omaperäisyyskään ei pure.

”Se, että voi ilmasta itseään, on mun mielestä ehkä tärkeintä tyylissä. Ei kannata pelätä sitä, mitä muut ajattelevat, vaan olla täysillä oma itsensä.”

Sää päättää vaatteet

Bostonista kotoisin olevan vaihto-oppilaan John Flahertyn pukeutumisetiketin tärkein sääntö on käytännöllisyys.

Kulttuurien lähentyminen on kiihtynyt 2000-luvulla, joka näkyy myös pukeutumisessa. Toisaalta tarkkasilmäinen voi huomata yhä eroja: Atlantin toisella puolella pukeudutaan rennommin, raportoi yhdysvaltalainen John.

”Suurin osa ikäisistäni Yhdysvalloissa käyttää lukion tai yliopiston nimellä brändänttyjä college-paitoja tai muita vaatteita. Suomalaiset nuoret taas pukeutuvat siistimmin, esimerkiksi pojat pitävät enemmän tiukkoja farkkuja.”

John sijoittaisi itsensä välimaastoon pukeutumiskulttuureja vertaillessa:

”En usko, että pukeudun minkään vallitsevan tyylin mukaisesti. Joskus laitan päälle vain rennon oloasun ja joskus farkut ja paidan.

Käytännöllisyys aina ensin.

”Valitsen vaatteet fiiliksellä, mutta eniten vaikuttaa sää ja päivän aktiviteetit.”

”Rakastan kaikkea hupullista.”

Sama pätee myös shoppaillessa. Yksikertainen John suosii kauppoja, jotka tarjoavat kaiken tarvittavan päästä, varpaisiin matalilla hinnoilla.

”Se säästää aikaa ja rahaa.” kertoo John.

Ja ennen kaikkea:

”Vaatteet antavat itsevarmuutta ja pukeudun juuri niin kuin haluan.”

Kokeilijasta ekokyyhkyksi

Ensimmäisen vuoden opiskelija Oona Telkki noudattaa vihreää linjaa: Eettisyys etusijalle.

Mekko, mekko ja vain mekko – Ala-asteikäisen Oonan vaatekomerossa oli pitkään ylivoimainen suosikki, jota pidettiin säässä kuin säässä.

”Pienenä pidin aina mekkoa. Jos mekko otettiin pois, ei tullut mitään. Ei käynyt. Pidin sitä jopa ulkohousujenkin alla.” muistelee Oona.

Vaatteiden uusiokäyttö mietitytti häntä jo taaperona, ja määrätietoisesta mekkotytöstä kasvoikin lukioon mennessä vakaa eettisen muodin kannattaja.

”Olen aina ollut sellainen pieni maailmanparantaja.” kertoo Oona.

Käsitöitä harrastava lukiolainen havahtui pikamuodin todellisuuteen ompelukoneen ääressä.

”Teen itse käsitöitä paljon ja heräsin siihen, miten koko prosessi toimii.”

Kaupoissa lojuvien vaatteiden hinta on osoittautunut petolliseksi niin ympäristölle kuin ihmisillekin. Vaateteollisuutta varjostavat lukuisat ihmisoikeusloukkaukset köyhissä tuotantomaissa, samalla kun lännessä ongelmaksi on kehkeytynyt vaatteiden massiivinen ylijäämä.

Baskeri saa uuden ilmeen omatekemällä kukkaompeleella.

”Ylipäätänsä kuluttamisen vähentäminen auttaa.” kehottaa Oona.

Halpatuotanto nojaa yhä vahvasti länsimaisiin kuluttajiin, joten muutoksen pitää myös lähteä täältä.

”Noin kaksi vuotta sitten lopetin kokonaan massalle myytävien vaatteiden ostamisen ja nykyään shoppailen vain eettisesti, mieluiten vielä suomalaista tuotantoa.”

Tyyliä Oonalta ei silti puutu. Tyylimuusa erottuu joukosta omilla luonnoksillaan, eikä pelkää ottaa riskejä pukeutumisen suhteen.

Alunperin kirjoittanut Sofia Zamora ja Sofia Saario




Järvenpään lukio menestyi kemiakilpailussa

Lotta Oksala, Jere Niemi, Heikki Simojoki ja Marko Soininen edustivat Järvenpään lukiota valtakunnallisessa kemiakilpailussa 2017-2018. 

MAOLin eli Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton järjestämä kemiakilpailu oli menestys Järvenpään lukiolle: Avoimen sarjan voiton nappasi abiturientti Lotta Oksala, kolmen kärkeä hipoen neljänneksi sijoittui Jere Niemi ja perussarjassa ensimmäiselle pallille nousi toisen vuoden opiskelija Heikki Simojoki. Lisäksi kutsun avoimen sarjan loppukilpailuun sai Marko Soininen. 

Palkinnoksi menestyksekkäästä suorituksestaan Oksala sai 600 euron rahapalkinnon sekä kunniakirjan. Voittopapereilla hänelle myös tarjoutui jatko-opintopaikka.

Kuvat: Noora Eloranta

Kuvat: Noora Eloranta

Kokonaisuudessaan kilpailu koostuu kahdesta osasta: Avoimen sarjan alkukilpailu on nimensä mukaisesti avoin kaikille lukiolaisille, ja loppukilpailuun valitaan tulosten perusteella 20 parasta kilpailijaa. Perussarjaan puolestaan voi osallistua korkeintaan kolme lukion kemian kurssia suorittaneet opiskelijat.

Tämän vuoden kilpailu järjestettiin Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa; Perussarja ja avoimen sarjan alkukilpailu pidettiin 3.11.2017 ja loppukilpailu 19.-20.1.2018.

Alunperin kirjoittanut Sofia Saario




Opiskelijakunnan hallitus koostuu monesta tekijästä

Koulumme opiskelijakunta on monipuolinen yhdistelmä erilaisia toimenkuvia. Tämä takaa, että kaikki asiat tulevat varmasti hoidetuksi ja jokaiselle jäsenelle löytyy oma juttunsa. Mutta mitä kaikkia toiminimiä Järvenpään lukion opiskelijakunnan hallitus tarkemmin ottaen pitää sisällään?

Puheenjohtaja
Puheenjohtaja johtaa opiskelijakunnan toimintaa, eli tarkemmin sanottuna toimii opiskelijakunnan kokouksissa puheenjohtajana. Hän myös vastaa opiskelijakunnan ja muun koulun välisestä yhteistyöstä, eli toimivista suhteista esimerkiksi koulun johtoon ja opettajakuntaan. Tämä ilmenee muun muassa osallistumisena opettajainkokouksiin ja muihin tapahtumiin, joissa puheenjohtajan tavoitteena on tuoda opiskelijoiden näkökulma paremmin esille. Hän myös hoitaa yhteydenpidon muihin yhteistyökumppaneihin, kuten toimintapäivän yhteistyökumppaneihin, lähilukioihin sekä Suomen Lukiolaisten Liittoon.

Varapuheenjohtaja
Varapuheenjohtaja hoitaa lähestulkoon samoja asioita kuin puheenjohtaja. Hän tuuraa tarvittaessa puheenjohtajaa OPK:n kokouksissa ja muissa edustustehtävissä. Hän myös osallistuu opettajainkokouksiin ja tarvittaessa vanhempainyhdistyksen kokouksiin. Varapuheenjohtajan virkaan on ensi kaudella yhdistetty sihteerin virka, eli varapuheenjohtaja myös huolehtii kokouspöytäkirjoista sekä niiden julkaisusta. Yksittäistä sihteerin virkaa ei siis ensi kaudella ole.

Tiedottaja
Tiedottajien tehtävänä on hoitaa tiedonvälitys koulumme opiskelijoiden ja opiskelijakunnan välillä. He esimerkiksi mainostavat tulevia kokouksia ja tapahtumia sekä postailevat koulun arjesta someen. Toinen tärkeä tiedottajien tehtävä on pitää huolta opiskelijakunnan someista ja niiden sisällöstä, eli hoitaa muun muassa Facebook, Instagram ja Snapchat. Tiedottajat myös koordinoivat tiedottamista Areenalla.

Kirjavastaava
Kirjavastaava tekee ennen jokaista jaksoa listan koulussamme käytettävistä oppikirjoista ja toimittaa sen Suomalaiseen Kirjakauppaan sekä Jameralle.

Toimintavastaava
Toimintavastaavien tärkein tehtävä on järjestää koulullamme monenlaisia pieniä aktiviteettejä pitkin vuotta. He vastaavat muun muassa aina syksyisin järjestettävästä toimintapäivästä. Lisäksi he hoitavat lukion hakemuksen Lasten ja Nuorten ääni -hankkeeseen.

Kioskivastaava
Kioskivastaavat pyörittävät opiskelijakunnan kioskia eli he ovat siellä myymässä koulutarvikkeita vuorojensa mukaan, ja auttavat penkkari- ja abiverkkariryhmiä makeisten sekä verkkarien jaossa. He hoitavat myös automaattien vikasoitot, kioskin viikkosiivouksen ja isomman vuosisiivouksen toukokuun lopulla.

Ympäristövastaava
Ympäristövastaavan tärkein tehtävä on huolehtia ruokailutilojen ja OPK-tilojen siisteydestä. Hän on myös mahdollisesti mukana koulun tiloja koskevissa keskusteluissa.

Korostettavaa olisi, että mihinkään hallitustoimeen ei tarvitse olla aiempaa kokemusta vaan riittää, jos on kiinnostunut ja valmis oppimaan uutta. Näissä hommissa pääsee kehittämään niin opiskelijakuntaa kuin itseäänkin. Jokainen hallituslainen saa myös perehdytyksen toimeensa edelliseltä vastaavalta. Lisäksi hallituksessa olemisesta saa kurssin ja mahdollisesti myös pienen stipendin, jos hoitaa hommansa hyvin.

Alunperin kirjottanut Henni Savolainen




Opiskelijakunnan kokouksessa keskusteltiin muun muassa abittitikuista ja tulevasta Halloween-tapahtumasta

Opiskelijakunnan kokouksessa 30.10. tapahtunutta.

Maanantaiaamupäivän kokous avattiin pohtimalla Frank-alennuksia. Frank on Suomen lukiolaisten liiton opiskelijakorttiin liittyvä etupalvelu. Pohdinnan tarkoituksena oli saada ehdotuksia mihin kaikkiin järvenpääläisiin yrityksiin opiskelijakunnan hallitus lähtisi kyselemään mahdollisista Frankin opiskelija-alennuksista. Vastineena alennuksista yritykset saisivat mainostilaa Frankilta. Kokoukseen osallistuneet opiskelijat toivoivat ainakin paikallisilta ruokapaikoilta ja kuntosaleilta alennuksia.

Tulevaisuudessa opiskelijat tulevat ostamaan itse Abitti-kokeissa käytettävät muistitikut. Aihe herätti auditoriossa kiivasta keskustelua, sillä lukiokoulutuksen hintalappu on jo nyt korkea. Opiskelijoiden tulee myös päivittää tikut itse ja pitää huolta siitä, että ne pysyvät tallessa. Kokouksessa äänestettiin, että opiskelijakunnan kioski alkaa myymään muistitikkuja.

Opiskelijakunnan hallitus otti suunnakseen sen, että he pyrkivät estämään nykyisiä opiskelijoita joutumasta niin sanotun ”pakkotikutuksen” kohteeksi. Muistitikkujen ostovelvollisuus koskisi siis vuonna 2018 ja sen jälkeen aloittavia lukiolaisia. Opiskelijat saisivat silloin mahdollisesti hankittua tikkunsa koulun kautta tietokoneen lisänä, jolloin koneen hinnan omavastuu nousisi hieman.

Toimintavastaavat avasivat suunnitelmiaan tulevasta Halloween-tapahtumasta. Kyseessä olisi Areenalla tapahtuva Halloween-aiheinen kisakompleksi, joka muodostuisi tieto-, toiminta- ja taideosuudesta. Budjetiksi sovittiin noin 50 euroa, joka menee kilpailun tarvikkeisiin ja palkintoihin.

Lisäksi pohdittiin laturihankkeen edistymistä. Dell-koneiden latureita on jo opiskelijakunnan kopilla, mutta viime kokouksessa sovittu puhelimien latureita koskeva idea ei ole edennyt. Tietokoneiden hätälatauspiste sijaitsee siis OPK:n kopilla, mutta puhelimien latureiden sijainniksi pohdittiin esimerkiksi vahtimestarin koppia ja kirjastoa.

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen




Penkkejä painettiin taas Järvenpään lukiolla – katso kuvagalleria

Järvenpään lukion abiturientteja juhlittiin lukiolla 16.2.2017. Päivän ohjelmaan kuului muun muassa rehtorin vastaanotto, lukiolaisten tekemiä videoita, abigaala, kilpailuja sekä opettajien alistamista. Penkkariajelukin sujui aurinkoisissa merkeissä.

Jos ylläoleva kuvagalleria ei jostain syystä toimi, voit katsoa sen myös suoraan Flickristä.

Järjen toimitus toivottaa aurinkoista lukulomaa ja onnea kaikille abeille!

Alunperin kirjoittanut Emma Virtanen




Football and pulla – first impressions of Finland

Hi everyone! I’m Chiara and I’m 17. I’m going to stay here in Finland for 10 months.

I’m from Northern Italy; my home is a small village of about 2000 people in the Alps. I like the place I live in because it’s very close to the Lake Como and the mountains so in winter it’s possible to go skiing. I go to school in another town near mine of about 20 000 people. Right now I’m in my fourth year of high school and, after two years, I’ll finally be able to go to university! I like school because I enjoy both studying and meeting friends.

I’m from Northern Italy; my home is a small village of about 2000 people in the Alps.

My Italian family includes, my mom Maria and my dad Loredano: I love them, they’re great and supportive. To tell the truth, I’ve already been in Finland with my family but we’ve just visited Helsinki. Now I’ve been here for two months already and I swear that every single day is wonderful and incredible. I just love this country!

img_20160824_165225Here in Finland I live in a small village called Jokela of about 6000 people but I go to school in Järvenpää. My host family is  lovely! I have my host mom Jaana, my dad Juho and two little brothers: Santeri, who is ten years old, and Juuso, who is seven. I really like the whole family, they’re great and they get me involved in everything. The boys are fantastic and they both love football so, sometimes, we play it all together – even though I’m really bad at it.

Differences between Italy and Finland

As I mentioned, I like going to school. The Finnish school system is completely different from the Italian one. In Finland I usually start school at 8:15 or 9:45 and I finish it at 14:20 or 15:50. Each lesson lasts for 75 minutes and between each lesson there’s a break of 15 minutes. Moreover, around 11:00 to 11:40 I have lunch in Areena and the food is quite good. In Italy, instead, my days last from 8 to 13. Each lesson is about 60 minutes long and we just have one break of 10 minutes. We have lunch at home. We go to school also on Saturdays!

Finnish people use a lot of butter and drink a lot of milk, COLD milk!

Talking about food, I can tell that my favourite one is pulla, a traditional Finnish sweet and I really would like to learn how to make them! Moreover, Finnish people use a lot of butter and drink a lot of milk, COLD milk! Another difference you may notice in Finland is the weather: starting from November it’s usually dark, but with the snow everything is different and I’m really looking to it! I’m also waiting for February which is the coldest month of the whole year, or so I’m told. I really want to try to “survive” with -20° or even -25°.

Anyway, I’m so excited to be in this beautiful place for still eight months and to know and learn something more about this beautiful country and Finnish people who are absolutely kind and available any time I need help!

Chiara, 24th October

img_20160824_171736

Originally written by Chiara Gerna