Helsinki Pride on HeSeta:n vuosittain järjestämä kaikille avoin tapahtuma, joka juhlii sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Osallistuin jälleen ystävieni kanssa tähän värikkääseen juhlaan heinäkuun ensimmäisenä päivänä, jolloin Pride-viikko huipentui valtavaan kulkueeseen ja puistojuhlaan.

Pride-viikkoa juhlitaan ympäri maailmaa eri ajankohtina, mutta kaikkialla sen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, muistuttaa tasa-arvoisuudesta, luoda turvallinen ja yhteisöllinen ympäristö, tuoda ihmisiä yhteen sekä juhlia jo saavutettuja tavoitteita. Pride onkin oiva sana kuvaamaan tapahtumaa, sillä paikalle tullaan iloitsemaan ylpeänä omaa identiteettiä ja erilaisuutta. Helsinki Pride on Suomen suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtuma, jossa tänä vuonna vieraili noin 35 000 ihmistä.

Pride-viikon aikana tarjolla on paljon erilaista ohjelmaa, kuten bileitä, näyttelyitä, keskustelutilaisuuksia, urheilua ja muuta kulttuuritoimintaa. Suomen Pride on omalaatuinen esimerkiksi sen vuoksi, että se tarjoaa paljon tekemistä ja tietoa myös nuorille.

Meidän joukkiomme, vas. Heta Paavola, Emmi Tertsunen, Teija Karjalainen, Arttu Hakala, Sami Lehtinen ja Emilia Karppinen.

Pilvinen sää, mutta värikäs ihmismassa.

Tämän vuoden kylttejä kulkueesta:

“antakaa mun elää”, trans-lipun kera

“mä oon mä”

Harry Potterin opetus.

“Why not both?”

Väljemmillä vesillä…

Värikästä porukkaa.

Kuningattaretkin löytyivät.

Tulevaisuuden toivoissa liputtaen…

Hanhet olivat myös mukana.

Iloinen päivä ja paljon kauniita ihmisiä.

Alunperin kirjoittanut Katri Lempiäinen

During the last few years, in Latin America and the world, women have been raising their voice, demanding gender equality between the woman and the man. But what do we know about feminism?

The struggles of women were first really noticed during the French revolution in 1790s due to the liberal and rational ideologies typical to that era, and the new, bad work conditions that the industrial revolution created for the working class. Nowadays the idea of feminism has grown to be rather misinterpreted. Ignorant and/or uninformed people with irrational hatred for women say that feminism doesn’t exist or isn’t needed; there’s just gender equality. Feminism as a concept is about equality between men and women. It’s trying to eradicate many everyday actions and events that are under society’s camouflaged patriarchy, aspects ranging from catcalling on the street, division of baby pink and blue (that are supposed to “determine” the sex of the child), the fact that women get less salary than a men, gender roles… The list goes on and on.

In Brazil 15 women die every day just because they’re female.

However, the most complex problem is violence. I would like to talk about a specific case in this article: in Latin America where machism – from the word “macho” – is practiced everyday abuse and assaults happen in both daylight and in the dark, regardless of the victim’s age or social class. In Brazil 15 women die every day just because they’re female. Argentina outran many other Latin American countries with 277 femicides in 2014; 88 women were killed by their partners or ex-partners in Colombia, 83 in Perú, 71 in Dominican Republic, 46 in El Salvador and 25 in Uruguay. This year 16 women have died from domestic violence in Chile. (Statistics from http://www.elobservador.com.uy)

These numbers rise and rise and still the society is not taking the problem as seriously as it should. We women are still being silenced – they say we’re “exaggerating”, “violent” or “Feminazis” for demanding respect, for wanting an enviroment safe enough to walk freely in and without fear, for wanting to dress in whatever we want without being called whores. Society doesn’t decide at the time to talk about our bodies, for when we say no, the meaning is no. We want to eliminate stereotypes and sayings that affect both men and women negatively, and above all the society, the people.

Women don’t hate the male sex. We’re not looking for superiority, we’re looking for EQUALITY.

Originallt written by Valentina Sagredo

Virittäydy vielä 8.-12. joulukuuta ensi kertaa järjestetyn Suvaitsevaisuusviikon tunnelmaan katsomalla viikon huipentaneen päätöskonsertin videokooste. Päivän teemana oli rakkaus ja sen aikana kuultiin näkemyksiä niin juuri läpi menneestä sukupuolineutraalista avioliittolaista kuin siitä, miten tasa-arvoteemaa tulisi entistä enemmän huomioida lukion opetuksessa. Mukana luonnollisesti myös monipuolisia musiikkiesityksiä.

Alunperin kirjoittanut Ville Tuominen

Mitä maahanmuuttajista tulee mieleen? Pakolaisia, jotka elävät sosiaaliturvan tuella tai kiusaavat paikallisia viemällä näiden työpaikat ja naiset? Näin voisi ehkä ajatella kyyninen syntysuomalainen. Oikeasti maahanmuuttajat eivät juuri eroa niistä, jotka ovat alun perin syntyneet Suomessa.

Väestöliiton mukaan työn ja opiskelun takia tulevaa maahanmuuttoa tapahtuu eniten ja toiseksi eniten maahanmuuttajia tulee perhesiteiden, kuten avioliiton kautta. Humanitäärisin syin tulevia maahanmuuttajia oli vuonna 2011 koko summasta vain noin kahdeksan prosenttia.

Kun ensimmäiset maahanmuuttajat tulivat 1970-luvulla, harva oli nähnyt valtaväestöstä poikkeavan näköisiä ihmisiä. Vielä 1990-luvulla oli suomalaisia, jotka eivät olleet ikinä nähneet tummaihoista ihmistä. Nyt 2010-luvulla, eri etnisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä asuu ympäri Suomea ja maahanmuutto on moninaistanut suomalaisuutta. Nykyään myös monet niistä, jotka eivät täysin ulkonäöltään sopeudu ”normaalisuomalaiseen” muottiin, voivat hyvin olla täysin suomalaisia, he ovat voineet syntyä, kasvaa ja käydä koulunsa täällä. Toisaalta maahanmuuttaja voi olla kotoisin esimerkiksi toisesta pohjoismaasta eikä häntä voi ulkonäöllisesti erottaa muista suomalaisista. Alfonso Padilla, yksi ensimmäisistä Suomeen tulleista maahanmuuttajista, kiteyttää asian Iltalehden (Iltalehti 5.10.2013) haastattelussa:

– Hiukseni ja viikseni olivat silloin vielä tummat. Kun liikuin kadulla, monet tuijottivat minua ja osoittivat sormella. Nykyään Vuosaaren yöbussissa puolet meistä on muualla syntyneitä.

Millaisia suomalaiset ovat maahanmuuttajien näkökulmasta?

Haastattelin kolmea maahanmuuttajaa saadakseni erilaisia näkemyksiä niin siitä, miten he ovat Suomeen päätyneet kuin siitä, miten sopeutuminen tänne on sujunut. Lisäksi pyysin erästä lukiolaistamme jakamaan tarinansa siitä, miksi hän on muuttanut Suomeen ja kuinka elämä erilaisessa kulttuurissa on sujunut.

[hr]

[column size=”one-half”]

Mistä olet kotoisin ja mistä syystä muutit Suomeen?

Sevda Aliyeva: Olen kotoisin Azerbaidzanista ja muutin Suomeen työn perässä.
Mandy Man: Kotimaani on Hong Kong. Tulin Suomeen, koska menin naimisiin mieheni kanssa joka asuu ja työskentelee Suomessa. Olimme vanhoja tuttuja ja tapasimme uudestaan, kun hän oli tullut takaisin Hong Kongiin lomailemaan vuonna 1998. Kävimme ulkona ja menimme melko nopeasti naimisiin. Muutimme Suomeen ja olen siitä lähtien asunut täällä.
Nigel Keane: Olen kotoisin Irlannista ja muutin Suomeen, koska vaimoni on täältä kotoisin ja halusi muuttaa tänne ja kaipasin itsekin Suomea.

Mikä on synnyinmaassasi paremmin kuin Suomessa ja toisin päin?

Sevda Aliyeva: Synnyinmaassani ihmiset ovat paljon sosiaalisempia ja suhteet sukulaisiin ovat paljon läheisempiä. Suomessa taas on hyvät mahdollisuudet työllistyä ja saada hyvää koulutusta.
Mandy Man: Hong Kongissa on kätevämpää, sillä se on pieni maa ja melkein kaikki kaupat ja ravintolat ovat auki koko päivän. Jos tuntee itsensä nälkäiseksi keskiyöllä, siellä on silti monia vaihtoehtoja ruokapaikaksi! Suomessa taas ei ole yhtään ilmansaasteita, parasta on raikas ilma ja toiseksi parasta ovat suomalaiset, he ovat todella mukavia ja auttavaisia.[/column]
[column size=”one-half” last=”true”]Kolmas on koulutusjärjestelmä verrattuna Hong Kongiin, oppilailla on täällä enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän paineita.
Nigel Keane: Suomessa on paremmat koulut ja Suomi on muutenkin useita maita turvallisempi. Irlannissa ihmiset ovat paljon sosiaalisempia ja ystävällisempiä kuin Suomessa ja Irlannin maisemia ja ravintoloita kaipaa Suomessa.

Mikä koulutus sinulla on ja oletko saanut Suomesta koulutustasi vastaavaa työtä?

Sevda Aliyeva: Minulla on yliopistokoulutus, olen opiskellut kotimaani yliopistossa lääkäriksi ja olen saanut töitä Suomesta. Tällä hetkellä työskentelen sairaalassa lääkärinä ja olen erikoistunut sisätauteihin. Tämä kaikki on kuitenkin vaatinut minulta paljon työtä, sillä mitään ei elämässä saavuteta helpolla. Kaiken eteen on tehtävä työtä: minun piti ensin opetella suomen kieltä, joka on täysin erilainen kuin oma kieleni. Pitää vain uskaltaa ottaa haasteita vastaan.
Mandy Man: Hong Kongissa ensimmäinen työni oli Cathay Pacific Airlinesilla hotelli- ja ryhmämatkatoiminnan esimiehenä kuuden vuoden ajan ja viimeksi työskentelin Dragonairilla lentoemäntänä. Naimisiinmenon ja Suomeen muuttamisen jälkeen olen saanut kaksi poikaa joista pidän huolta, en puhu suomea hyvin ja olen jo melko vanha, minkä takia minun olisi vaikeaa löytää työtä täältä Suomesta.
Nigel Keane: Suoritin Irlannissa peruskoulun ja Suomessa perustin oman rakennusfirmani ja olen saanut hyvin töitä.[/column]

Kuva: Aliisa Rantanen

Maahanmuuttajia on lähempänä kuin luuletkaan

Hei, olen Rhesa ja käyn Järvenpään lukiota kolmatta vuotta. Olen kotoisin Virosta ja olen asunut Suomessa kolme ja puoli vuotta. Muutin Suomeen vuoden 2011 kesällä ja aloitin yhdeksännen luokan täällä. Muutin tänne osaltaan siksi, että perheeni oli aikaisemmin muuttanut töiden takia tänne, mutta osaltaan siksi, että koin kutsun tulla. Perhepiirissäni on ollut paljon suomalaisia ystäviä, mutta kieli ei ole silti tarttunut. Pitää paikkansa, että kielen oppii vain sitä puhumalla. En ole kertaakaan katunut muuttopäätöstä.

Vaikka Viro ja Suomi ovat hyvin läheisiä kieliä, on kulttuureissa kuitenkin paljon eroja. Mielestäni tähän yhteiskuntaan on vaikea sopeutua. Täällä kaikki liikkuu todella hitaasti liikenteestä postin saapumiseen tai asioiden ajamiseen Kelassa. Ihmiset ovat täällä rauhallisia eikä heillä ole mihinkään kiire, siksi näköjään myöhästyminen on myös yleistä. Tämä oli shokki. Lopulta aloin ymmärtää, miten elämä pyörii täällä. Vapaa-aikaa tuli huomattavasti lisää, enkä osannut tehdä sillä mitään. Olen tottunut tekemään paljon töitä ja olemaan kiireinen. Minulla on tiukka aikataulu ja työskentelen koulun ohessa. Yritin ymmärtää, että elämästä voi nauttia. Aina ei tarvitse olla kiire.

Toiseksi huomasin, että ihmiset eivät ole niin avoimia. Läheistä ystävyyttä on vaikea kehittää, koska jos on liian avoin, se usein tulkitaan väärin. On myös aiheita joita yritetään välttää, jos ei olla kovin läheisiä ystäviä.

Kielen opin kuitenkin aika nopeasti. Kielioppivirheitä kuitenkin riittää. Nyt jopa ajattelen suomeksi ja usein en enää tiedä, onko sana viroa tai suomea. Tykkään erityisesti Suomen koulujärjestelmästä, koska se jättää paljon valinnanvaraa oppilaille tarjoamalla erilaisia kursseja ja on hyvin käytännöllinen. Virossa pidetään kiirettä, opitaan teoria ja päivät ovat melko pitkiä. Suomen lukion koulujärjestelmää voisi verrata ehkä Viron yliopistoon, jossa voi itse päättää mitä opiskelee ja valintoja riittää.

On ollut hetkiä jolloin ajattelen, että kuka minä nyt oikein olen. En osaa enää hyvin viroa eikä suomea. Minä olen kuitenkin matkailija tässä maailmassa. Yritän siis nauttia tästä hetkestä ja ottaa kaikkien paikkojen hyvät puolet ja oppia huonommista. Kun on itse avoin, ei mikään voi estää pyrkimästä eteenpäin.

On rikkaus tuntea enemmän kulttuureja kuin vain sen oman. Sen kautta alkaa arvostaa omaa kulttuuria ja näkemään, missä on kehittymisen varaa.”

#myösihminen – Suvaitsevaisuusviikko Järvenpään lukiolla 8.-12.12.2014. Lue lisää…

Alunperin kirjoittanut Aliisa Rantanen

Kun katsoo Suomea ulkopuolelta, perheiden välillä ei ole suuria varakkuuseroja. Kuitenkin tarkemmin tarkasteltuna erojen ääriviivat piirtyvät esiin: siinä missä yksi tuo kirjat kouluun kangaskassissa, toisen käsivarrella keikkuu designlaukku. Kuinka paljon vaikutusta sillä onkaan kumpi olalla roikkuu?

Kun katsoo koulumme parkkipaikalle, voi nähdä mopoautoja noin 90 000 euron edestä. Sieltä löytyy myös kalliita autoja sekä mopoja. Silti suurin osa tulee apostolinkyydillä kouluun. Kun lähtee etsimään omaa takkiaan naulakosta, takkimerestä voi löytää takkeja laidasta laitaan. Onko näillä ulkoisilla asioilla kuitenkaan väliä?

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että perheen huono rahatilanne voi vaikuttaa negatiivisesti nuoren hyvinvointiin, kehitykseen sekä oppimiseen. Nuori voi kokea olevansa huonompi kuin muut, kun hän ei esimerkiksi pysty osallistumaan koulun maksullisiin retkiin tai harrastamaan jotain mitä haluaisi. Taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevan perheen lapset joutuvat usein kantamaan huolta ja murhetta perheen rahatilanteesta. Sillä on väliä.

Perheen rahatilanne vaikuttaa aina lapsiin, oli se millainen tahansa. Se, miten nuori kokee rahan arvon, riippuu täysin oman käyttörahan määrästä. Totta on sanonta: raha ei tuo onnellisuutta, mutta onnettomuutta se poistaa.

Näin joulun tullessa haastan kaikki jakamaan joulumieltä. Käy viemässä siistit vaatteesi tai lelusi Pelastusarmeijan Joulupadoille! Jos ei muuta annettavaa löydy, niin lahjoita rahaa. Järvenpään Janne-kadulta löydät lähimmän Joulupadan 17.-23.12.

#myösihminen – Suvaitsevaisuusviikko Järvenpään lukiolla 8.-12.12.2014. Lue lisää…

Alunperin kirjoittanut Aino Kosunen

Muista, että sinäkin olet ihminen. Järvenpään lukio viettää suvaitsevaisuusviikkoa 8.-12.12.2014 ja tekee maailmasta parempaa paikkaa.

Alunperin kirjoittanut Ossi Kallio