Vuodet vierivät, mutta aina sattuu ja tapahtuu. Politiikassa kuhisee, joku kaatuu punaisella matolla, musiikkivideo räjäyttää internetin, luonnonkatastrofi järkyttää, kulunut meemi korvataan uudella. Samat kaavat toistuvat, mutta jokainen vuosi on erityinen. Nyt on aika hyvästellä vuosi 2018. Ja mikä olisikaan parempi keino päästää irti menneestä, kuin käydä läpi, mitä oikein tapahtui – niin hyvässä kuin pahassakin. 

POLITIIKKA

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin tapaaminen Singaporessa 12.6.

Vladimir Putinin valinta neljännelle kaudelleen Venäjän presidenttinä.

Helsingin huippukokous 16.7., jossa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasivat.

Sauli Niinistö valittiin toiselle virkakaudelleen.

Pohjois-Korean johtaja ja Etelä-Korean presidentti tapasivat Korean demilitarisoidulla alueella, ja maiden suhteet parantuivat sitten Korean sodan.

Suostumus2018 kansalaisaloite ylitti vaaditun 50 000 allekirjoituksen rajan.

Eritrea ja Etiopia solmivat rauhan päättäen kahden vuosikymmenen sotatilan.

EU:n tekijänoikeusuudistus ja artikla 13:sta aiheutunut kuohunta.

Brett Kavanaughin oikeuskäsittely korkeimpaan oikeuteen nimittämisestä.

Intia kumosi säädöksen homoseksuaalisten suhteiden laittomuudesta.

EU tiukensi henkilötietojen käsittelyä säätelevää lainsäädäntöä.

Puolassa pidetyssä ilmastokokouksessa päästiin sopuun Pariisin ilmastosopimuksen säännöistä.

Yhdysvalloissa järjestettiin mittavia mielenosoituksia (March for Our Lives) aseiden rajoittamisesta.

Saudi-Arabia salli naisille ajo-oikeuden maailman viimeisenä maana.

Kiina muutti perustuslakiaan sallien presidentille enemmän kuin kaksi kautta.

Brexitissä ei vieläkään varmuutta.

TAPAHTUMAT

Prinssi Harryn ja Meghan Marklen häät 19.5.

Kalifornian metsäpalot sekä hämmennys presidentti Trumpin kommenteista metsän haravoinnista Suomessa.

Kreikan maastopalot surmasivat lähes 100 ihmistä.

Venäläisen agentin ja hänen tyttärensä myrkytys Lontoossa, minkä vuoksi venäläisiä diplomaatteja karkoitettiin ympäri maailmaa.

Facebookin skandaali käyttäjätietojen keräämisestä ja luovuttamisesta.

Algerian ilmavoimien kone syöksyi maahan 11.4. ja 257 ihmistä sai surmansa.

Talviolympialaiset Etelä-Koreassa.

Hurrikaani Florence Yhdysvalloissa.

Cardi B:n ja Nicki Minajin välinen draama.

Alkoholilainsäädännön lieventäminen ja vahvempien alkoholijuomien saapuminen ruokakauppoihin.

Pandat Lumi ja Pyry saapuivat Suomen Ähtäriin Kiinasta.

Tsunami Indonesiassa.

Amos Rex -taidemuseo avattiin Helsingin Lasipalatsissa.

Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä sekä Suomen sisällissodasta kului 100 vuotta.

Euroviisut ja israelilaisen Nettan voitto kappaleella Toy.

Justin Bieberin ja Hailey Baldwinin avioituminen.

Helsinki Pride-kulkueesta tuli yksi Suomen suurimmista yleisötapahtumista koskaan.

Venäjä otti haltuunsa kolme ukrainalaista alusta sekä niiden miehistön Kertsinsalmella ja Ukraina julisti maahan poikkeustilan.

HENKILÖT

Denis Mukwege sekä Nadia Murad saivat Nobelin rauhanpalkinnon ihmisoikeustöidensä vuoksi.

Mark Zuckerberg joutui sekä Yhdysvaltain kongressin eteen kuultavaksi Facebookin tietovuodoista sekä useiden meemien ja salaliittoteorioiden uhriksi.

Jaana Pelkosen puku äänestettiin Linnan juhlien kauneimmaksi.

Elon Musk lähetti Tesla Roadster auton koelentona avaruuteen.

Aaro Veli Väinämö Niinistö, presidenttiparin ensimmäinen lapsi, syntyi.

Erikoistutkija Robert Mueller ja aikuisviihdetähti Stormy Daniels ovat olleet suuren mediahuomion kohteena Yhdysvaltain politiikassa.

Jari Sillanpää jäi huumeskandaalin alle.

XXXTentacion (Jahseh Dwayne Ricardo Onfroy) sekä Mac Miller (Malcolm James McCormick), kaksi yhdysvaltalaista rap-artistia, kuolivat.

Stephen Hawking, brittiläinen teoreettinen fyysikko ja kosmologi, kuoli maaliskuussa.

Avicii (Tim Bergling), ruotsalainen elektronisen musiikin tuottaja, kuoli yllättäen huhtikuussa.

Aretha Franklin, yhdysvaltalainen soul-, rhythm & blues- ja gospel-laulaja, kuoli elokuussa.

Hanna-Riikka Siitonen, suomalainen näyttelijä ja laulaja, kuoli heinäkuussa.

George H. W. Bush, Yhdysvaltain 41. presidentti, kuoli marraskuussa.

Stan Lee, yhdysvaltalainen sarjakuvien käsikirjoittaja ja toimittaja, kuoli marraskuussa.

INTERNETILMIÖT

Kohu Japanin “itsemurhametsässä” Logan Paulin kuvaamasta videosta, jossa hän kuvaa ruumista.

Tanaconin epäonnistuminen.

Shane Dawsonin dokumenttisarja Jake Paulista.

Kauneustubettajien välinen draama.

Taistelu YouTuben tilatuimmasta kanavasta Pewdiepien ja T-Series:in välillä.

Donald Trumpin sekä Kanye Westin järjettömät twiitit.

YouTubettajien KSI:n ja Jake Paulin nyrkkeilyottelut.

Eminemin ja Machine Gun Kellyn välinen rap beef.

Kylie Jennerin lapsi Stormi sekä Khloe Kardashianin lapsi True syntyivät.

Baby Shark tanssi nousi valtavaksi ilmiöksi ympäri maailman.

Fortnite-peli sekä siihen kuuluvat tanssiliikkeet saavuttivat valtavan suosion ja synnyttivät paljon meemejä.

SUOMEN MENESTYS URHEILUSSA

Talviolympialaisista 6 mitalia: Krista Pärmäkoski 3, Iivo Niskanen 1, Enni Rukajärvi 1 ja Naisleijona 1.

Paralympialaisista kolme mitalia.

Kimi Räikkönen voitti F1-kilpailun ensimmäistä kertaa vuoden 2013 jälkeen.

Salibandyn MM-kisoista kultaa.

Taitoluistelun Grand Prix kisat järjestettiin Suomessa.

Pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähti voitti kaksi kultaa EM-kisoissa.

Cheerleadingin Euroopan mestaruuden voitto.

ELOKUVAT & SARJAT

Avengers: Infinity War

Black Panther

Jurassic World: Fallen Kingdom

Bohemian Rhapsody

The Nun

Deadpool 2

A star is born

A Quiet Place

BlacKkKlansman

Queer Eye

The Haunting of Hill House

MUSIIKKI

Cardi B, Bad Bunny, J Balvin – I like it

Marshmello, Bastille – Happier

Ariana Grande – thank u, next

DJ Snake, Selena Gomez, Ozuna, Cardi B – Taki Taki

Halsey – Without Me

Maroon 5, Cardi B – Girls Like You

Dynoro, Gigi D’Agostino – In My Mind

Lady Gaga, Bradley Cooper – Shallow

Drake – In My Feelings

Lil Peep, XXXTENTACION – Falling Down

Kanye West, Lil Pump – I love it

K-391, Alan Walker, Julie Bergan, SEUNGRI – Ignite

Pyhimys – Jättiläinen

Alma – Cowboy

Eino ja Aapeli – Jouluralli

Evelina – Sun Vika

Paperi T – Paniikki

SANNI – Jacuzzi

Jenni Vartiainen julkaisi pitkästä aikaa uuden albumin nimeltään Monologi.

Antti Tuisku jäi määrittelemättömän pitkälle tauolle.

Cheekin jäähyväiskonsertti ja uran päättäminen.

Alunperin kirjoittanut Katri Lempiäinen

Oletko hakeutunut hoitoon mielenterveysongelmien vuoksi? Kuinka tärkeäksi koet oman mielenterveytesi ylläpidon? Koetko tietäväsi mielenterveysongelmista tarpeeksi? Esimerkiksi näihin kysymyksiin saat Järvenpään lukiolaisten vastaukset, sillä Järki teki kyselyn ottaakseen selvää lukiolaisten kokemuksista ja näkemyksistä liittyen mielenterveyteen.

Järjen mielenterveyskyselyyn vastasi reilu 200 ihmistä, joista noin 75% oli naisia. Vastauksia tuli tasaisesti kaikilta vuosikursseilta.

35% vastanneista on joskus hakeutunut hoitoon mielenterveysongelmiensa vuoksi, eli suurimmalla osalla lukiolaisistamme ei kuitenkaan ole henkilökohtaisia kokemuksia mielenterveyshoidosta. Se, että kolmasosa opiskelijoista on hakenut hoitoa kertoo toisaalta siitä, että moni nuori kamppailee mielenterveysongelmien kanssa.

70% vastanneista on tyytyväinen saamaansa hoitoon. Aikaisemmassa Järjen artikkelissa “Mielenterveyshoidossakin saattaa kokea itsensä avuttomaksi” käsitellään kyselyn tuloksia huonoista kokemuksista mielenterveyshoidossa.

Tärkeimmäksi hoitokeinoksi mielenterveysongelmiin koetaan terapia sekä omat valinnat, kuten liikunta ja syöminen (61%). Muita suosituimpia hoitomuotoja ovat lääkitys, mindfulness, ryhmä- ja psykoterapia. Muita mainintoija ovat myös läheisten tuki, kaverit, taiteen tekeminen ja oma asenne.

Yli 60%:llä vastanneista on kokemuksia läheisten mielenterveysongelmista, ja heistä yli puolet ovat kokeneet lähimmäisen sairauden rankaksi. Suurimmalla osalla asia on aiheuttanut oman mielialan laskua ja lisännyt huolta läheisestä.

Olen kovasti koittanut auttaa. Ja miettinyt hänen asioitaan, joka sitten taas kuormittaa minua.

Vaikea auttaa toista ja itselläkin vaikea olla.

On ollut rankkaa ja huolestuttavaa nähdä lähimmäiseni sairautensa väsyttämänä ja syrjäyttämänä – -.

Kärsin itse, kun tiedän, että hän miettii välillä itsemurhaa.

Olen kokenut olevani vastuussa läheiseni sairaudesta. Olen kamppaillut itseäni syyttävien kysymysten kanssa, kuten miksi en ole auttanut häntä enemmän, miksi en ole tehnyt enemmän, miksi olen vain pahentanut asiaa.

Oli rankkaa nähdä äidin itkevän joka päivä, sekä nähdä hänen ja kaverini laihtuvan rajusti. Onneksi asiat ovat nyt paremmin.

Moni on kärsinyt lähimmäisensä sairaudesta elämänlaatuun merkittävästi vaikuttaen. Jos huoli lähimmäisestäsi on kova, muista, ettei huolta tarvitse kantaa yksin. Juttele asiasta ystävän, turvallisen aikuisen tai ammattihenkilön kanssa, mutta älä jaa läheisesi yksityisasioita esimerkiksi kaveriporukassasi. Et ole vastuussa lähimmäisesi ongelmista, ja jos niiden käsittely käy rankaksi, muista että voit kertoa hänelle siitä ja suositella ammattiapua.

Reilu 20% kyselyyn vastanneista on saanut jonkin diagnoosin mielenterveysongelmasta. Yleisin diagnoosi on masennus (51%), toiseksi yleisin ahdistuneisuushäiriö (42%), johon sisältyvät esimerkiksi paniikkihäiriö, fobiat ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Muita saatuja diagnooseja ovat syömishäiriö (10%), pakko-oireinen häiriö (5%) ja persoonallisuus- tai käytöshäiriö (4%). Kolmasosa kyselyyn vastanneista kokee, että heillä on jokin diagnosoimaton mielenterveysongelma.

Suurin osa kokee, että mielenterveyshoito on Suomessa ammattitaitoista ja helposti saatavilla. Kommentteina on kuitenkin myös, että potilaiden tilanteita ei oteta huomioon ja masennuslääkkeitä tuputetaan.

60% kokee tietävänsä tarpeeksi mielenterveysongelmista. Tiedon lähteitä ovat internet (87%), koulu (84%), sosiaalinen media (76%), kaverit (57%), omat kokemukset (47%), terveyden ammattilainen (40%) sekä vanhemmat (27%).

Suurin osa kokee keskustelun mielenterveysongelmista avoimeksi ja hyväksyväksi. Monen mielestä tietyt mielenterveysongelmat ovat kuitenkin vähemmän hyväksyttäviä yleisessä keskustelussa kuin toiset. Noin puolet vastanneista juttelee mielenterveysongelmista paljon kavereidensa kanssa.

Alunperin kirjoittanut Sami Lehtinen ja Katri Lempiäinen

Kun tasa-arvoinen avioliittolaki astui viimein voimaan 1.3.2017, luulivat monet tasa-arvon puolesta jatkuneen taistelun päättyneen onnellisesti. Näin ei kuitenkaan ole, sillä meillä on vielä rutkasti eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta yhteiskuntamme sallimana. Yksi merkittävimmistä epäkohdista laissamme on tämän hetkinen translaki, joka rikkoo ihmisoikeuksia useilla tavoilla.

Nuorille ei vieläkään tarjota tarpeeksi tietoa
transsukupuolisuudesta, eikä täten moni osaa kohdata asiaa kunnioituksella ja ymmärryksellä. Kun tietoa ei juuri ole saatu koulussa tai kotona, ei moni osaa edes ymmärtää transihmisten hätää tai lain sallimaa nöyryytystä heitä kohtaan. Transsukupuolisuudessa on kyse sukupuoliristiriidasta, jolloin ihminen kuuluu eri sukupuoleen kuin hänet on syntymässä sukupuolielinten mukaan määritelty. Transihminen ei siis koskaan vaihda sukupuolta.

Suomen tämän hetkinen translaki on tullut voimaan vuonna 2003, ja ennen tätä Suomessa ei tarjottu minkäänlaista hoitoa tai apua transihmisille. Useat tahot, kuten YK:n kidutuksen vastainen komitea ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ovat vaatineet pikaista uudistusta nykyiseen lakiin. Suomessa sinnikkäimmin uudistusta ajavat Seta, Amnesty ja Trasek. Tasa-arvoisen avioliittolain astuttua voimaan vaatimus naimattomuudesta sukupuolen juridista vaihtamista varten poistui – ja tämä onkin ollut ainoa muutos translakiin. Edellytykset sukupuolimerkinnän vaihtamiseksi ovat lääketieteellinen selvitys vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta, tämän sukupuoliroolin noudattaminen, lisääntymiskyvyttömyys ja täysikäisyys.

Kaksi transmiestä lupautuivat kertomaan hieman heidän mielipiteistään Suomen translaista ja kokemuksistaan sukupuoli-identiteetistä. Jarkko* ja Valtteri* ovat molemmat lukion ykkösluokkaisia, jotka toivovat kipeästi translain nopeaa uudistusta. Valtteri on pian 17 vuotta täyttävä, Järvenpään lukiota käyvä transmies. Hän on diagnosoinnin loppuvaiheilla ja toivon mukaan pääsee aloittamaan haluamansa hormonihoidot tulevan kesän aikana. Jarkko on 16-vuotias, eikä ole vielä valmis aloittamaan julkista prosessia transpolin kautta, mutta tähtää tähän tulevaisuudessa.

“Itseni kieltäminen ei ole enää vaihtoehto, sillä mikään ei tunnu kamalammalta, kuin piilottelu ja muiden ihmisten mielistely” – Jarkko

Mitkä ovat translain ja näin myös sukupuolenkorjausprosessin suurimmat epäkohdat?

Jarkko ja Valtteri toivat vahvimmin esiin neljä ongelmaa: pitkällisyyden, mielenterveyden epäilyn, sterilisaation ja pakotuksen tietynlaiseen sukupuolirooliin. Pitkällisyydellä he tarkoittavat esimerkiksi analyysijakson kestoa ja sukupuolimerkinnän vaihdoksen odottamista diagnoosin jälkeen, mikä voi kestää jopa yli vuoden. Tämä aiheuttaa paljon väärinkäsityksiä ja nöyryyttäviä tilanteita passia tai muuta henkilötodistusta käyttäessä. Mielenterveyttä epäillään prosessin aikana jatkuvasti, ja henkilön on todisteltava, että kyseessä olevan oma identiteetti eikä vainoharha tai mielenterveysongelma. Sterilisaatio tai muu syy lisääntymiskyvyttömyyteen on järjetön vaatimus, joka vie oikeuden itsemääräämisestä ja biologisten lasten hankinnasta. Laki myös pakottaa kaikki transihmiset tietynlaiseen laatikkoon, kun hormonihoidot ja sterilisaatio ovat pakollisia ja vaaditaan tietyn sukupuoliroolin täyttämistä.

“Koen tämän lain hyvin lannistavaksi, tuntuu kuin kaikesta pitäisi taistella. Tämä asia on läsnä elämässä koko ajan, toivon, ettei meidän tarvitsisi puolustaa sitä jatkuvasti. Meidän pitäisi antaa olla olemassa.” – Jarkko

Miten koette lain henkilökohtaisella tasolla?

“Prosessi vie minulta paljon aikaa ja myös rahaa – se hidastaa minua elämässäni. Psykologista analyysia varten pakolliset käynnit tuntuvat turhilta, ja kaikkea mitä sanon voidaan käyttää minua vastaan. On uuvuttavaa stressata, huolehtia ja rampata transpolilla.” – Valtteri

“On häikäilemättömän loukkaavaa ja törkeää, että tätä asiaa lähestytään ihmisten näkökulmasta, jotka eivät elä tätä todellisuutta itse. Minun tulevaisuuteni ja identiteettini on lääkärien päätettävissä, eikä ole mitään takuuta siitä, onko näillä ihmisillä halua auttaa minua.” – Jarkko

Kuinka lähtisitte muuttamaan Suomen translakia?

Valtterin ja Jarkon mielestä prosessin pituutta tulisi lyhentää huomattavasti, eikä sen pitäisi olla niin monimutkainen ja vaikea kuin se nyt on. Sukupuolimerkinnän vaihtamisen kuuluisi sujua vaivattomasti ja pelkällä ilmoituksella. Myös hoitoja saisi valita täysin vapaasti oman kokemuksen ja tarpeen mukaisesti, ja hoidon lähtökohtana tulisi aina olla ensisijaisesti halu auttaa ja helpottaa oloa, ei epäily.

“Laki pitäisi säätää täysin uudelleen, ja mukana tulisi olla transihmisiä joilla on oikeaa kokemusta ja tietoa asioista” – Valtteri

Millaisia haasteita olette joutuneet kohtaamaan sukupuoli-identiteettinne vuoksi ja miten läheiset ovat suhtautuneet tietoon?

Kun Valtteri vihdoin uskaltautui leikkauttamaan pitkät hiuksensa lyhyiksi, tulleessaan kotiin koki hänen äitinsä syvän järkytyksen. Tämä ei suostunut koskemaan uusiin hiuksiin, ja sanoi ettei voinut enää tunnistaa lastaan. Valtteri kertoo tämän tuntuneen nöyryyttävältä ja lannistavalta, kun oma äiti häpesi häntä.

Jarkon mielestä useat tilanteet, joissa tietämättömät ihmiset sanovat harkitsemattomia asioita ovat ärsyttäviä. Erityisesti jos kyseessä on vaikkapa opettaja, jolla on tiettyä auktoriteettia, ja mahdollisuus vaikuttaa oppilaidensa ajatuksiin. Hän mainitsee esimerkiksi terveystiedon opettajan toteamuksen siitä kuinka “miehillä ei ole kuukautisia”. Jarkon mielestä myös sukupuolen automaattinen yhdistäminen ulkonäköön ja sukupuolielimiin on turhauttavaa.

Valtteri kertoo tilanteista, joissa hänen identiteettiään on lähdetty sivuuttamaan muilla selityksillä. Hän kertoo esimerkiksi Nuovon työntekijästä, joka päätteli Valtterin “haluavan olla poika, koska hän pelkää ja vihaa naisia”. Tämän hän perusteli sillä, että Valtteria ala-asteella kiusanneet olivat olleet tyttöjä. Myös Valtterin äiti epäili tilanteen johtuvan avioerosta.

Molempien vanhemmat myös pyynnöistä huolimatta jatkavat tytöttelyä ja neidittelyä, jonka sekä Valtteri että Jarkko kokevat ahdistavaksi ja välinpitämättömäksi. Vanhemmat eivät myöskään kutsu lapsiaan nimillä, jotka nämä kokisivat omikseen.

Mitä Suomen valtio kuitenkin tarjoaa transihmisten hyväksi?

Hormonihoitojen mahdollistamiseksi rahallista tukea voidaan hakea Kelalta ja hormonit ovat helposti saatavilla reseptillä apteekista. Transpoliklinikalla käynti on ilmaista, ja osa työntekijöistä on avuliaita ja ammattitaitoisia. Valtio korvaa myös sukupuolenkorjaukseen liittyvät leikkaukset toisin kuin monissa maissa.

Näin toimit oikein:

• Kysy, kuuntele ja kunnioita – kukaan muu kuin henkilö itse ei voi päättää mikä on hyväksyttävää tai kohteliasta.
• Älä missään tilanteessa käytä ilmaisuja transu tai tranny – nämä ovat hyvin loukkaavia ja ahdistusta herättäviä termejä.
• Puhutaan sukupuolenkorjauksesta, ei vaihdoksesta.
• Transseksuaali on vanha käsite ja viittaa seksuaalisuuteen, suosi aina transsukupuolista.
• Älä kysele leikkauksista, hormonihoidoista tai housujen sisällöstä mikäli asia ei kuulu sinulle tai henkilö ei halua puhua tästä kanssasi.
• Älä levitä tietoa toisen transsukupuolisuudesta ilman tämän lupaa.
• Älä kysy tai käytä syntymänimeä.
• Harkitse hetki ennen ääneen sanomista.
• Kohtele transihmistä aivan kuten ketä tahansa muutakin ihmistä.

*Nimet muutettu yksityisyyden suojaksi

Alunperin kirjoittanut Katri Lempiäinen

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä 2017 astui Suomessa voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki. Eduskunta hyväksyi avioliittolain muutoksen marraskuussa 2014. Laki mahdollistaa samaa sukupuolta olevien avioliiton, ja uudistetussa avioliittolaissa puhutaan nyt naisen ja miehen sijaan puolisoista tai kahdesta henkilöstä. Tämän myötä Suomi on nyt yksi 23 maasta, joissa sukupuoli ei vaikuta naimisiinmenoon. Moni muu maa hyväksyy rekisteröidyn parisuhteen.

Mielestäni tasa-arvoisen avioliiton hyväksyminen on merkittävä asia. Se tekee kaikista pareista oikeudellisestikin samanarvoisia eikä ihmisiä enää lokeroida rekisteröityihin puolisoihin ja aviopareihin. Samaa sukupuolta olevien parien lisäksi Suomessa on lukuisia sateenkaariperheisiin kuuluvia lapsia, ja tutkimusten mukaan yksi suurimmista ongelmista näille perheille on yhteiskunnan asenne. Uusi avioliittolaki antaa selkeän viestin siitä, että nämä perheet ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin.

Suomi on vapaa ja tasa-arvoinen maa, jossa ihmisiä kannustetaan olemaan omia itsejään. Tuntuu siksi oudolta, jos samalla syrjittäisiin seksuaalivähemmistöjä ja annettaisiin heille vähemmän mahdollisuuksia.

Alunperin kirjoittanut Siiri Salo

During the last few years, in Latin America and the world, women have been raising their voice, demanding gender equality between the woman and the man. But what do we know about feminism?

The struggles of women were first really noticed during the French revolution in 1790s due to the liberal and rational ideologies typical to that era, and the new, bad work conditions that the industrial revolution created for the working class. Nowadays the idea of feminism has grown to be rather misinterpreted. Ignorant and/or uninformed people with irrational hatred for women say that feminism doesn’t exist or isn’t needed; there’s just gender equality. Feminism as a concept is about equality between men and women. It’s trying to eradicate many everyday actions and events that are under society’s camouflaged patriarchy, aspects ranging from catcalling on the street, division of baby pink and blue (that are supposed to “determine” the sex of the child), the fact that women get less salary than a men, gender roles… The list goes on and on.

In Brazil 15 women die every day just because they’re female.

However, the most complex problem is violence. I would like to talk about a specific case in this article: in Latin America where machism – from the word “macho” – is practiced everyday abuse and assaults happen in both daylight and in the dark, regardless of the victim’s age or social class. In Brazil 15 women die every day just because they’re female. Argentina outran many other Latin American countries with 277 femicides in 2014; 88 women were killed by their partners or ex-partners in Colombia, 83 in Perú, 71 in Dominican Republic, 46 in El Salvador and 25 in Uruguay. This year 16 women have died from domestic violence in Chile. (Statistics from http://www.elobservador.com.uy)

These numbers rise and rise and still the society is not taking the problem as seriously as it should. We women are still being silenced – they say we’re “exaggerating”, “violent” or “Feminazis” for demanding respect, for wanting an enviroment safe enough to walk freely in and without fear, for wanting to dress in whatever we want without being called whores. Society doesn’t decide at the time to talk about our bodies, for when we say no, the meaning is no. We want to eliminate stereotypes and sayings that affect both men and women negatively, and above all the society, the people.

Women don’t hate the male sex. We’re not looking for superiority, we’re looking for EQUALITY.

Originallt written by Valentina Sagredo

Suomi on ollut kansainvälisen yhteistyöjärjestö Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuodesta 1955. 9. joulukuuta 2015 Suomen 60-vuotista taivalta rauhan turvaajana ja ihmisoikeuksien puolustajana muiden jäsenmaiden joukossa juhlittiin Finlandia-talolla, jonne kerääntyi noin 1400 vierasta.

Myös Järvenpään lukion YH05-kurssin opiskelijat sekä kaksi lukion lehden Järjen toimittajaa pukeutuivat parhaimpiinsa, hyppäsivät aamulla junaan ja pääsivät räntäsateesta huolimatta paikalle opettajien Suvi Randénin ja Timo Joutsivuon johdolla.

Ulkoasiainministeriön järjestämässä YK-juhlassa pohdittiin Suomen historiaa ja tulevaisuutta osana Yhdistyneitä kansakuntia sekä YK-jäsenyyden merkitystä suomalaisille. Puhujanpönttöön nousivat tasavallan presidentti Sauli Niinistö, eduskunnan puhemies Maria Lohela, pääministeri Juha Sipilä ja ulkoministeri Timo Soini.  Musiikista vastasivat Tapiolan nuorten sinfoniaorkesteri, suomalaista ja irakilaista kansanmusiikkia yhdistävät Ninni Poijärvi ja Ali Alawad sekä kuulovammainen räppäri Signmark. [pullquote-left]YK:n pääsihteerinä vuodesta 2007 toiminut Ban lensi Suomeen kesken Pariisin ilmastokokouksen osallistuakseen juhlaan.[/pullquote-left]

Valokeilan kuitenkin vei juhlan pääpuhuja Ban Ki-moon. YK:n pääsihteerinä vuodesta 2007 toiminut Ban lensi Suomeen kesken Pariisin ilmastokokouksen osallistuakseen juhlaan.

Lisää näkyvyyttä, lisää ääntä

Ban kiitti Suomea aktiivisesta osallistumisesta YK:n toimintaan, mutta kehotti Suomea ottamaan osaa vielä näkyvämmin ja korottamaan ääntään YK:n ihmisoikeustyössä. Hän kertoi liikuttuneensa siitä, kun sai kuulla, että vielä talvi- ja jatkosodan jälkeen Suomikin oli käytännössä kehitysmaa, joka joutui turvautumaan Yhdistyneiden kansakuntien apuun; suomalaisille lapsille lähetettiin muun muassa vaatteita. Tämä muistutti häntä hänen kotimaastaan Koreasta. Ban oli vain 6-vuotias, kun Korean sota alkoi.

[pullquote-right] “Jos taistelu ilmastonmuutosta vastaan hävitään, maailmalla ei ole b-suunnitelmaa.”[/pullquote-right]Pääsihteeri puhui myös ilmastonmuutoksesta ja Eurooppaan tulevista pakolaisista. Hän muistutti tiukasti Pariisin ilmastokokouksen ja sen lopputuloksen tärkeydestä, sillä “jos taistelu ilmastonmuutosta vastaan hävitään, maailmalla ei ole b-suunnitelmaa”. Vuonna 2016 YK aikoo solmia kansainvälisen sopimuksen vastuun jakamisesta pakolaiskriisin hillitsemisessä. Syyrian sota ja sitä seuranneet pakolaisaallot ovat globaali ongelma, ja pakolaisia kohtaan pitää olla solidaarinen. Yli 60 miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan kotiseudultaan – heidän ihmisoikeuksiaan ei pidä polkea enempää.

Sisulla eteenpäin

Vaikka YK on hankalien, monisyisten ongelmien edessä, Ban uskoo, että järjestön ja sen jäsenmaiden on mahdollista tehdä maailmasta vielä parempi paikka elää. Hän kertoi inspiroituneensa suomen kielen sanasta sisu, jonka hän käänsi englanniksi päättäväisyydeksi, kestävyydeksi ja rohkeudeksi vaikeiden aikojen koittaessa. Sitä me kaikki kuulemma tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa. ”Elämme konfliktien, tuhon ja pelon aikaa, mutta myös toivon, tulevaisuuden ja hyvien päätösten aikaa”, pääsihteeri summasi.

Banin puhe valoi toivoa myös Järvenpään lukion opiskelijoihin, jotka kaikki vaikuttivat pitkän ja puheentäyteisen juhlan jälkeen yhtä innostuneilta kuin aamulla. Koko YK-juhla oli kaiken kaikkiaan opiskelijoiden kesken menestys; lähdimme takaisin tuuleen ja tuiskuun paitsi entistä viisaampina, myös inspiroituneina.

Alunperin kirjoittanut Vilhelmiina Virtanen

Lomake kysyy nimeäni, joten kirjoitan sen tyhjälle viivalle. Lomake kysyy syntymäaikaani, joten kirjoitan sen tyhjälle viivalle. Lomake kysyy sukupuoltani ja tarjoaa kahta ruutua. Kahta vaihtoehtoa, joita erottaa vuosituhansia syvä railo. Kuilu on kuvitteellinen mutta konkreettinen. Kaksi ruutua erottava tyhjä tila aktualisoituu sosiaalisina odotuksina.

Syntyy edellytyksiä. Ne vetävät rajan Marsin ja Venuksen välille.

Friedrich Nietzschen mukaan absoluuttisia totuuksia ei ole olemassa. Olen eri mieltä; niitä on ainakin kolme. Yksi: ihmisen sukupuolielimet eivät määritä tämän sukupuolta. Kaksi: sukupuoli-identiteetin kirjo ei rajoitu kahteen vaihtoehtoon. Kolme: sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole vielä lähelläkään toteutumista. Ummisti siltä silmänsä tai ei, on totuus se, että yhteiskuntamme rikkoo räikeästi transsukupuolisten ihmisoikeuksia.

Se on kuvottavaa.

Aina kun kuulen uuden muotoilun mietteestä ”On miehiä ja naisia. Siinä se.” en ärry tai suutu, vaan tulen ihan helvetin vihaiseksi. Oma kasvutarinani on monivaiheinen ja paikoin hyvin kivulias, ja cis-normatiivisuus on tehnyt kivusta paljon pahempaa ja pitkittänyt sitä. Ala-asteelta asti yritin kovasti ajatella itseäni poikana, miehenä, yhtenä jätkistä. En kyennyt siihen. En vuosien saatossakaan pystynyt samaistumaan perinteiseen miehen muottiin ja tunsin itseni rikkinäiseksi. Vialliseksi. Eksyneeksi. Vasta myöhemmin tajusin, etten tuntenut yhteenkuuluvuutta miehisyyteen, koska en ollut mies. En ainakaan täysin. Päivä, jona sisäistin sukupuoli-identiteettini moninaisuuden, oli yksi elämäni parhaista. Ymmärsin etten ollutkaan rikkinäinen. En ollut viallinen. Ensimmäistä kertaa elämässäni en tuntenut vaikeasti määriteltävää häpeää sukupuolestani.

Suomen lain silmissä olen kuitenkin mies, täysiverinen suomalaiskarju, huolimatta siitä, mitä oikeasti olen. Jokapäiväisessä elämässä tämä ei oikeastaan – onneksi – minua sen pahemmin paina. Se, että passissani lukee sukupuolen kohdalla ”mies” ja lentolipuissani ”MR” ei vie yöuniani. Periaatteellisesti on kuitenkin typerää ja väärin, että byrokratialla ja kasvottomilla virkamiehillä on oikeus määritellä minun laillinen sukupuoleni. Suomen lainsäädäntö tarjoaa tällä hetkellä kaksi vaihtoehtoa. Kaksi ruutua.

Tässäpä siis kaksi sanaa: haistakaa vittu.

[pullquote-left]Valitettavan usein negatiivisia kommentteja leimaavat tietämättömyys, viha ja halu loukata.[/pullquote-left]Suomen laki rikkoo kuitenkin transsukupuolisten oikeuksia myös paljon, paljon räikeämmin. Henkilön, joka kokee olevansa mies tai nainen, mutta syntyneensä vastakkaisen sukupuolen kehoon, asema on paljon omaani huonompi. Tullakseen lain edessä tunnustetuksi oman sukupuolensa edustajana on tällaisen henkilön pakko suostua hormonihoitoihin, vaikkei kokisikaan tarvetta muuttaa kehoaan. Hänen on lisäksi todistettava olevansa lisääntymiskyvytön, mikä tarkoittaa sitä, että sukupuolensa laillisesti korjaavan on alistuttava tarvittaessa pakkosterilisaatioon. Tämä ei ole vain arkipäiväistä ahdasmielisyyttä. Tämä on kidutusta.

Sanomattakin on selvää, että yhteiskunnan asenteet vaikuttavat valtavasti yksilön elämään. Juuri kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa on monelle transsukupuoliselle suuri rasite, sillä yleinen suhtautuminen transihmisiin on useimmiten kapeakatseista ja jopa vihamielistä. On inhimillinen reaktio hakea yhteisön tukea; useimmille transsukupuolisille on hyvin tärkeää tulla kohdatuksi omassa sukupuolessaan. Näin ei kuitenkaan aina ole. Valitettavan usein negatiivisia kommentteja leimaavat tietämättömyys, viha ja halu loukata. Kutsua luonnottomaksi sitä, mikä on toiselle aina ollut luonnollista. Viedä pois oikeus olla olemassa.

Minä ansaitsen ihmisarvoista kohtelua. Me ansaitsemme ihmisarvoista kohtelua. Minun sukupuoli-identiteettini kuuluu yksin minulle ja minä aion taistella oikeudesta itseeni. En ole joku, joka sulkea kahden ruudun akselille. Olen rajanveto maskuliinisen ja feminiinisen välillä ja kynä, joka vetää tuon viivan, on minun kädessäni. En enää suostu olemaan näkymätön. Tämä on minun elämäni, minun oikeuteni ja tapani olla olemassa. Tapani elää.

Alunperin kirjoittanut Ossi Laurila

Katujen varret täyttyivät jälleen kasvokuvista, numeroista sekä lyhyistä iskulausahduksista. Erinäisiltä vaalimainoksilta oli vaikea välttyä, kun joka neljäs vuosi järjestettävät eduskuntavaalit valtasivat taas koko maamme. Sunnuntaina 18.4. miljoonat suomalaiset vaelsivat vaaliuurnille äänestämään kunkin mielestä oikealta tuntuvia oikeuksia ajavan ehdokkaan puolesta ja vaalien tuloksia jännitettiin pitkälle yöhön asti.

Myös lukiomme oppilaat toimivat aktiivisesti vaalihumun alla, kun perjantaina 10. huhtikuuta järjestettiin eduskuntavaalipaneeli keräten kouluumme jälleen vaaliehdokkaita kiperien kysymysten pariin. Jo miltei perinteeksi muodostuneet vuosittaiset vaalipaneelit saivat tällä kertaa kuitenkin täysin uuden ulottuvuuden, kun koulumme auditoriossa pidetty paneeli lähetettiin suorana oppilaiden toteuttamana livelähetyksenä nettiin kenen tahansa katsottavaksi.

Paikalle oli koottu Uudenmaan vaalipiirin kahdeksan suurimman puoleen nuorimmat ehdokkaat keskustelemaan perinteisten vaaliteemojen ohella erityisesti nuoriin ja nuorien yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvien kysymysten parissa. Tapahtuman järjestivät koulumme opiskelijakunta yhdessä Nuorisovaltuustojen Liiton Uudenmaan piiri ry:n kanssa. Työnjako oli selkeä; NuVa ry:n tehtävänä oli neuvotella ehdokkaat paikalle Järvenpään lukion opiskelijakunnan tarjotessa puitteet paneelille.

Heti auditorioon astellessa pystyi aistimaan tietynlaisen vaalitunnelman. Ehdokkaiden mainosesitteitä jaettiin välittömästi kouraan ja ilmassa leijui innostunut ja odottava fiilis. Auditorioon oli kokoontunut noin 180-päinen studioyleisö tuhansien muiden seuratessa lähetystä toisaalla. Kello kymmenen tietämillä show lähti käyntiin juontajien esitellessä paneelin peruskäytänteitä. Juontajina toimivat NuVa Ry:n Uudenmaan piirin puheenjohtaja Otto Rikka Tuusulan lukiosta sekä opiskelijakuntamme puheenjohtaja Olli Puumalainen. Lisäksi taustatiimissä oli useita muita koulumme opiskelijoita.

Koko vaalitentin ajan sosiaalinen media pysyi mukana teemoissa. Katsojien lähettämät Twitter–kysymykset sekä kommentit elävöittivät muutoin peruskaavan mukaisesti kulkevaa keskustelua. Ehdokkaita haastateltiin mielenkiintoisten, jo ennalta määrättyjen, kysymysten parissa ja aina aika-ajoin väliin lisättiin katsojien lähettämiä kysymyksiä. Kaiken kaikkiaan noin tunnin kestänyt kiperä tentti huipentui sosiaalisen median kautta järjestettyyn äänestykseen, jonka voitti ylivoimaisesti kokoomuksen Henrik Vuornos. Hyvänä kakkosena oli koulumme entinen opiskelija vihreiden Emil Bulut.

Loppujen lopuksi sunnuntain äänestyksen tuloksena eduskuntaan paneelimme ehdokkaista pääsi 28-vuotias perussuomalaisten ehdokas Simon Elo. Elo on yksi neljästätoista alle 30-vuotiaasta eduskuntaan valitusta kansanedustajasta. Tänä vuonna nuorten vaikuttajien määrä oli viime vaalikauteen verrattuna selkeästi kasvussa, sillä edellisessä eduskunnassa samanikäisiä ehdokkaita oli yhdeksän. Muut nuoret panelistimme eivät vielä tällä kertaa yltäneet 200 onnekkaan edustajan joukkoon, mutta ehkäpä ensi vaaleissa… Tämän vuoden vaalitentin voi katsoa osoitteesta tinyurl.com/JLvaalipaneeli15 !

Alunperin kirjoittanut Henna Mäkiaho

Lukio on kuin kakku. Jos sitä syö liikaa kerralla, iskee pahoinvointi ja täytyy oksentaa. Toisaalta lautanen pitäisi saada tyhjäksi ennen kuin ruoka-aika, usein kolme vuotta, päättyy. Lopussa ei suinkaan jää ruokalevolle sijaa, vaan pitäisi jaksaa vielä pestä ainakin neljän ylioppilasaineen likatiskit.

Valkolakki on monelle lopulta aikamoinen hikilakki, jos opiskelun ottaa tosissaan. On tutkittu juttu, että kaikista Suomen opiskelijoista juuri lukiolaiset kokevat koulunkäynnin rankimmaksi. Olen lukenut, että lukiolaistytöillä on riski saada burn out alta parikymppisenä, ja lukioiden pojat muuttuvat kyynisiksi eivätkä enää jaksa välittää. Omat havaintoni kakun äärellä eivät todista toista.

[pullquote-right]Kakkulautasen ääreltä ei poikkipuolista sanaa kuunnella[/pullquote-right]Puhumisen uskotaan auttavan ahdistukseen. Vaan tämänpä kakkulautasen ääreltä ei poikkipuolista sanaa kuunnella. Jos lukiolainen antaa ymmärtää olevansa väsynyt, ovat repliikit “sinähän olet vasta lukiossa” ja “kovasta maailmasta ei lukiossa ole vielä tietoakaan” tuttua tylytystä sukulaisilta, sediltä ja tädeiltä sekä omilta vanhemmilta – juurikin kaikilta, jotka eivät ole itse olleet tämän kakkukattauksen äärellä enää vuosikymmeniin. Suomen koulujärjestelmähän on erinomainen, ei omalla nuorella ole sen rattaissa mitään hätää, uskotaan.

[pullquote-left]Lukio ei ole helppo pala kakkua[/pullquote-left]Veikkaan, että vuosikymmenissä tämän kakun suutuntuma on päässyt vähän väljähtymään. Samoin kuin työelämässä pauhataan yhteiskunnan raadollistumisesta, ei ole lukiokaan varmasti tänään enää sama kuin neljäkymmentä vuotta sitten. Englannin kielessä on sanonta “a piece of cake”, jota voisi suomessa vastata helpon nakin käsite. Lukio ei ole helppo pala kakkua.

Kakku pitäisi siis saada maistumaan paremmalta. On toki hyvä, että lukio valmentaa stressiin, kiireeseen ja paineeseen, sillä niitä kohdataan varmasti myöhemmässä elämässä. Mutta miten käy yhteiskunnan, jos eläkepommin ja työvoimapulan kynnyksellä kaksin käsin töihin revittävä nuoriso voi pahoin jo lukiossa?

[pullquote-right]Jokainen voi paremmin, jos kakun kitkerän kirsikan voi vaihtaa johonkin mieluisampaan[/pullquote-right]Ratkaisu ei ole vain tunkea torttuun lisäaineita, vaan tehdä perusteellisempi korjaus kakun raaka-aineisiin. Valoa luo uuteen lukion opetussuunnitelmaan puuhattava valinnaisuuden määrän lisäys. Toki jokainen voi paremmin, jos kakun kitkerän kirsikan voi vaihtaa johonkin itselle mieluisampaan sekä kykyihin, jatko-opintoihin ja urasuunnitelmiin nähden hyödyllisempään. Samoin tulisi kehittää opiskelijahuoltoa ja sen resursseja kuulla opiskelijoiden kuulumisia. Liian monet luisuvat nykyään yksin pöydän alle potemaan pahaa oloaan. Koulujen tulisi miettiä, miten opiskelijalle kasaantuvia liiallisia suorituspaineita voitaisiin keventää inhimilliselle tasolle.

En ole itse täällä koulunpenkillä näkemässä uutta opetussuunnitelmaa, mutta lienee silti mielenkiintoista kuulla millaista ruokahalua kakun äärellä on tulevaisuudessa. Jos kakku on yhä äitelä ja aiheuttaa vatsanväänteitä, en lakaisisi autenttisia lautasten ääreltä kuuluvia kommentteja suoraan biojäteastiaan vain omien lukiovuosieni varjolla.

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg

Suomen lukioissa on varmasti opiskelijoita, jotka menevät opinnoissaan sieltä, missä aita on matalin. Sitten on heitä, jotka ottavat ilon irti kouluvuosistaan kaikilla mittareilla.

[column size=”three-fifth”]
Abiturientti Joonas Mustonen kuittaa tänä keväänä päättötodistukseensa yli 120 suoritettua kurssia, kaksitoista ylioppilaskoetta ja neljä vietettyä vuotta. Monet ylioppilaiksi valmistuvat suorittavat opintoja lähes puolet vähemmän. Mistä moinen tiedonjano oikein kumpuaa?

“Olen vähän sellainen ihmettelijätyyppi, jonka näkökulmasta monenlaiset asiat voivat kääntyä mielenkiintoisiksi”, Mustonen vastaa. “Eksistentiaaliseen elämäntapaani kuuluu rajojen kokeilu.”
[/column]
[column size=”two-fifth” last=”true”]

KUKA? JOONAS MUSTONEN

[/column]
Mustosen mukaan humanistiset aineet ja luonnontieteet eivät sulje pois toisiaan. “Jokaisessa tieteessä on oma twistinsä. On hienoa voida ajatella laajasti: mitä tästä asiasta ajattelee fyysikko, entä mitä historioitsija?” Mustonen kertoo.

Valkolakki on vuosien väärti

Peruskoulussa Joonas Mustonen koki itsensä kovin teoreettiseksi ihmiseksi, joten lukioon hakeminen tuntui luonnolliselta. Kotia lähellä sijaitsevasta Järvenpään lukiosta luotiin jo tuolloin mielikuvaa nykyiaikaisena oppimisympäristönä ja edelläkävijänä. Onko lukio ollut oikea valinta, vai valuvatko vuodet hukkaan?

[pullquote-right]”Täällä on oppinut parkkiintunutta diplomaattisuutta”[/pullquote-right]”Lukio on kyllä ollut hyödyksi”, Mustonen kiteyttää. “Täällä on oppinut monien projektien myötä sellaista parkkiintunutta diplomaattisuutta, ja koulutyö on opettanut hoitamaan asiat tehokkaasti.”

Paljon nähneellä abiturientilla on vinkki opintojaan aloittaville: “Antakaa tsäänssille mahdollisuus, ja uskaltakaa ajatella – lainatakseni Esa Saarista ja Kantia. Kannattaa kokeilla erilaia polkuja suorittaa lukio, ja katsoa minne langat lähtevät viemään.”

Lukio ei käy lintukodosta

Lukiokoulutus kohtaa lähivuosina muutoksia, kun sähköiset ylioppilaskokeet tulevat todeksi ja opetussuunnitelma uudistuu. Mustosen mukaan opinahjo ei kuitenkaan nytkään ole samanlainen kuin vuosikymmenen alussa. Kehitys on ollut pääosin myönteistä. “Tänne on esimerkiksi tullut paljon uusia projekteja, joista monissa minulla on ollut kunnia olla mukana, ja toiminta on kansainvälistynyt.”

Laudaturin papereita laitos ei Mustoselta kuitenkaan saa. Kritiikki kohdistuu lisääntyneeseen opettajien vaihtuvuuteen ja heikentyneeseen sananvaihtoon opettajien ja opiskelijoiden välillä. “Täällä on aika konservatiivinen ilmapiiri, ja tuntuu siltä, ettei opiskelijoiden uusia ideoita oteta tuoreeltaan vastaan.”

[pullquote-left]”Lukiolaisen avaimilla on hankala käydä vaikka Kelan tiskillä – sekö on yleissivistystä?”[/pullquote-left]Usein kuulee puhuttavan, että lukiosta ei saa eväitä työelämään. Mustonen on osittain samaa mieltä, ja toteaa, että jopa yhteiskuntaopin kursseilla käsitellään varsin vähän arkeen liittyviä asioita. “Vaikka olisi kirjoittanut ylioppilastutkinnossa yhteiskuntaopin, on lukiolaisen avaimilla hankala käydä vaikka Kelan tiskillä – sekö on yleissivistystä, johon lukio pyrkii?” abiturientti pohtii ja toteaa suomalaisen lukiojärjestelmän kaipaavan kehitystä.

[column size=”three-fifth”]

Tulevaisuus on avoin

Minne mahtaa tulevan ylioppilaan tie viedä lukion ovista? Mustonen ei ole varma. Korkeakouluhaussa hakemukseen päätyi tutun kaavan mukaan liuta toisistaan erilaisia aineita. Myös oman yrityksen pyörittämisessä riittää puuhaa. “Firman kautta ja omalla aktiivisuudella saa niitä eväitä Kelan luukullekin täydennettyä”, Mustonen heittää.

Neljän vuoden kiikarointi lukiossa ei välttämättä valaissut Joonas Mustosta tulevaisuudesta, mutta paljon ajateltavaa se on varmasti antanut. Lukiossa luetaan enemmän, ja luullaan vähemmän.
[/column]
[column size=”two-fifth” last=”true”]

MUSTOSEN 10 VALINTAA

[/column]

Alunperin kirjoittanut Henry Hedborg