Armollisuutta arjen pyörteissä

Täytyy pärjätä koulussa. Harrastaa. Jos kilpailee, täytyy voittaa. Eihän siinä muuten ole järkeä. Töitäkin pitäisi tehdä vähintään pari kertaa viikossa. Jos ei muuten ehdi, yöunista voi aina nipistää ja aamulla raahautua kouluun kahvin voimin. Lisäksi täytyy voida hyvin kaikin tavoin, unohtamatta esimerkiksi mahdollisten sisarusten vahtimista, koulun ulkopuolista sosiaalista elämää ja yhteiskunnan odotuksia siitä, miten elämää kuuluisi elää.

Vaikka ei harrastaisi, kävisi töissä tai muuten kasaisi erityisesti tekemistä hartioilleen lukion lisäksi, keskivertolukiolaisella on paljon asioita tehtävälistallaan. Tutkimusten mukaan jopa yli kolmasosa Suomen lukiolaisista kokee olonsa väsyneeksi tai stressaantuneeksi koulun vuoksi. Lukiolaisten paineet ovat kasvaneet entisestään todistusvalinnan takia viime vuosina: monet kokevat, että ylioppilaskokeissa onnistuminen on entistäkin tärkeämpää oman tulevaisuuden varmistamiseksi. Tämän lisäksi sosiaalinen media sekä yhteiskunta luovat helposti kuvaa täydellisen elämän tavoittelun tärkeydestä. Tulisi olla vähintään täydellinen ollakseen riittävä. Puhutaan siitä, miten tärkeää olisi hypätä mahdollisimman aikaisin työelämään, asettaa tavoitteita ja pärjätä hyvin elämän kaikilla osa-alueilla.

Edellä mainitut esimerkit ovat toki kärjistettyjä, eikä läheskään kaikkien elämä ole vastaavanlaista. Moni lukiolainen voi kuitenkin jossain määrin samaistua ajatukseen siitä, että olisi tärkeää pärjätä, tehdä parhaansa ja onnistua kerta toisensa jälkeen – joskus vaikka niiden yöunien kustannuksella. Eiköhän myös koestressi ole jossain määrin tuttua, vaikkei väsymystä, uupumusta tai muuta vastaavaa kokisikaan.

Vaikka palautumisen tärkeydestä on viime vuosina puhuttu entistä enemmän, täytyisi siitä puhua vielä paljon enemmän. Koronavuosi loi omat haasteensa palautumiseen ja koulun sekä vapaa-ajan erottamiseen toisistaan. Suomen Lukiolaisten Liiton vuoden 2020 tekemässä kyselytutkimuksessa selvisi, että korona on lisännyt lukiolaisten kuormittumista 20 prosenttiyksiköllä edelliseen vuoteen verrattuna muun muassa kasvaneen työmäärän vuoksi.

Vaikka haluaisi pärjätä hyvin ja tehdä parhaansa, kannattaisi myös palautumiseen ja rentoutumiseen kiinnittää huomiota uupumisen tai loppuun palamisen välttämiseksi. Ja ehkä pitää myös mielessä, ettei kaikki aina ole niin vakavaa eikä aina tarvitse onnistua täydellisesti.

Se, miten rentoutuu ja palautuu, on pitkälti yksilöllistä. Yksi rentoutuu katsomalla hyvää sarjaa, toinen käymällä kävelyllä metsässä ja kolmas viettämällä aikaa kavereidensa kanssa. Olisikin hurjan tärkeää löytää omat keinonsa arjesta irtautumiseen ja mukavaan tekemiseen pakollisten asioiden lisäksi. Vaikka jokainen palautuu omalla tavallaan, listasin alle neljä perinteistä palautumisvinkkiä.

  • Unesta on toitotettu lukemattomia kertoja, mutta sen merkitys on kiistämättä hyvin suuri. Hyvin nukkuneena jaksaa paremmin niin koulussa, harrastuksissa kuin vapaa-ajallakin. Unen tarve on toki yksilöllistä, mutta alan ammattilaisten suosittelema määrä unta on seitsemästä tunnista ylöspäin.
  • Vapaapäivä. Päivä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään – maailma ei kaadu siihen, jos joka ikinen päivä ei suorita sata lasissa ja viiletä tukka putkella joka suuntaan. Aivotkin tarvitsevat kunnolla toimiakseen tyhjää aikaa, jolloin ei tarvitse suorittaa ja voi vain olla. Mikäli et pysty pitämään kokonaista päivää vapaana velvollisuuksista, jo muutama rauhoittumishetki on tyhjää parempi.

Vapaapäivä ja lepääminen eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että välttämättä täytyisi maata koko päivä sängyn pohjalla katsomassa Netflix-sarjaa. Vapaapäivään voi sisältyä mitä tahansa mielekästä tekemistä, jonka itse kokee palauttavaksi.

  • Tehokas aikatauluttaminen ja omien menojen huolellinen suunnitteleminen voivat auttaa saamaan päiviin hieman enemmän aikaa levolle tai muulle miellyttävälle tekemiselle. Kun menemiset ja tulemiset ovat järjestyksessä ja tehtävät asiat on kirjoitettu ylös, aikaa ei tuhlaannu niiden miettimiseen vaan jäljelle jäävän ajan voi käyttää esimerkiksi palautumiseen.
  • Priorisointi: onko kaikkea pakko tehdä niin hyvin kuin mahdollista, vai voisiko jollekin asialle uhrata hieman vähemmän aikaa ja huomiota? Jo pelkästään se, että päättää, mihin panostaa, voi helpottaa omaa stressiä ja siten edistää palautumista. Kaikkea ei kuulu tehdä täydellisesti, vaan joskus voi hyvällä omallatunnolla löysätä nutturaa ja antaa itselleen luvan tehdä vähän pienemmällä panostuksella.

Kevätlukukausi on juuri alkanut, ja itse kunkin kalenteri täyttyy hiljalleen esimerkiksi koulutöillä, harrastuksilla ja muilla mahdollisilla menoilla. Haluaisinkin vielä kliseisesti muistuttaa, että pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne – olkaa itsellenne armollisia. Aina ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen tai tehdä kaikkea niin hyvin kuin osaa. Joskus voi antaa itselleen luvan ihan vain olla. Ei tarvitse olla täydellinen tai suorittaa koko ajan ollakseen tarpeeksi hyvä.

Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-10502976

image_pdfimage_print